Biogeokemiallinen kierto
From Wikipedia, the free encyclopedia
Biogeokemiallinen kierto tarkoittaa kemiallisten aineiden, kuten hiilen, hapen ja fosforin, kiertoa eliöiden ja elottoman ympäristön välillä.[1] Eliöt ottavat aineita maaperästä ja ilmasta, ja aineet kulkevat ravintoketjuissa ja -verkoissa. Luonnon kiertokulussa aineita palautuu luontoon eliöiden kuollessa ja energia kiertää eliöiden elintoiminnoissa.[2] Alkuaineet kiertävät ilman, maan, veden ja niiden eliöiden muodostamassa biosfäärissä, johon kuuluvat ihmiskunta ja sen kuluttajakehä. Hiilen kiertokulussa metsät ovat hiilinieluja, mikä on tärkeää viime aikojen ilmakehän CO2-pitoisuuden kasvun takia.[3] Vesi kiertää luonnossa, kun sadevesi synnyttää puroja ja jokia, jotka virtaavat lampiin, järviin ja meriin. Vesistöistä ja kasveista vettä haihtuu vesihöyrynä pilviin, jotka tuovat sateen.[4] Typen kiertokulku on toinen tärkeä biokemiallinen kierto. Ihmiskunta on lisännyt ilmakehän typpipitoisuutta teollisuuden ja liikenteen päästöillään. Maatalouden lannoitteet lisäävät maaperän ja vesistöjen typpipitoisuutta.[5]