Betelgeuze
punainen ylijättiläistähti From Wikipedia, the free encyclopedia
punainen ylijättiläistähti From Wikipedia, the free encyclopedia
Betelgeuze eli Betelgeuse (α Orionis) on punainen ylijättiläistähti, joka sijaitsee Maasta katsoen Orionin, tiimalasin muotoisen tähtikuvion vasemmassa yläkulmassa. Betelgeuze on tähtitaivaan näkyvimpiä kohteita, sillä se on Orionin tähdistön toiseksi kirkkain ja koko tähtitaivaankin 10. kirkkain tähti. Betelgeuze kuuluu Talvikolmioon. Sen näennäinen kirkkaus on +0,55 m, joka vaihtelee kuitenkin välillä 0,0–1,3. Tähden absoluuttinen kirkkaus on –5,12, ja se säteilee 9 400 Auringon voimalla. Vaikka tähti on saanut nimekseen α Orionis, on Orionin tähtikuvion kirkkain tähti kuitenkin Rigel, β Orionis. Koska Betelgeuze on punainen tähti ja Rigel sininen, Betelgeuze on kirkkaampi infrapuna-aallonpituuksilla mutta ei näkyvän valon aallonpituuksilla.
| Betelgeuze | |
|---|---|
 Betelgeuzen sijainti Orionin tähdistössä |
|
| Bayerin designaatio | Alfa Orionis, Alpha Orionis, α Orionis |
| Flamsteedin designaatio | 58 Orionis |
| HR-designaatio | HR 2061 |
| HD-designaatio | HD 39801 |
| Muut designaatiot | BD+7°1055, SAO 113271, FK5 224, HIP 27989 |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Näennäinen kirkkaus | +0,55 mv |
| Absoluuttinen kirkkaus | –5,14 Mv |
| Valovoima | 9 400 LO aurinkoa |
| Spektriluokka | M2lb |
| Väri-indeksi | B-V 0,22 U-B 0,08 |
| Lämpötila | 3 100 K |
| Massa | 15–17 MO M☉ |
| Säde | 630 RO R☉ |
| Astrometriset ominaisuudet | |
| Tähdistö | Orion |
| Rektaskensio (J2000) | 05h 55m 10.3 s |
| Deklinaatio (J2000) | +07° 24' 25" |
| Etäisyys | 643 ± 146 valovuotta |
| Parallaksi | 7,63 ± 1,64 mas |
| Säteisnopeus | +21,0 km/s km/s |
| Ominaisliike |
RA: 27,33 mas/v dekl.: 10,86 mas/v mas/v |
Tähti sijaitsee noin 643 ± 146 valovuoden päässä Maasta, ja sen massaksi arvioidaan 40 × 1030 kg eli noin 15–17 Auringon massaa. Spektrityyppi on M2Iab ja pintalämpötila 3 100 K.
Betelgeuze on suurimpia tunnettuja tähtiä. Sen säde on 630 auringon sädettä, ja Auringon paikalle sijoitettuna Maa olisi sen sisäpuolella. Tähden pinta ulottuisi Marsin ja Jupiterin kiertoratojen väliin. Suuruudestaan ja suhteellisesta läheisyydestään johtuen sen kulmaläpimitta on Maasta katsottuna kolmanneksi suurin tähdistä (Auringon ja R Doraduksen jälkeen).[1] Betelgeuze on myös harvoja tähtiä, jotka on pystytty kuvaamaan teleskoopeilla kiekkona.
Betelgeuze on väännös tähden alkuperäisestä arabiankielisestä nimestä يد الجوزاء (Yad al-Jawzā, ”Keskeisen käsi”). Arabit kutsuivat aikaisemmin Kaksosia nimellä Jauza (”Keskeinen”) mutta alkoivat myöhemmin käyttää nimeä Orionista. Keskiajalla eurooppalaiset tekivät väärän latinisaation, koska he lukivat nimen ensimmäisen äänteen y:n (ﻴ, jonka alla on kaksi pistettä) väärin b:ksi (ﺒ, jonka alla on vain yksi piste). Tämän takia koko renessanssin ajan tähden nimi kirjoitettiin Bait al-Jauza (”Keskeisen talo”) jonka kuviteltiin tarkoittavan arabiaksi ”Keskeisen kainalo”. Tästä muotoutuivat nykyiset nimet Betelgeuze ja Betelgeuse (vaikka todellisuudessa sana "kainalo" olisi arabiaksi ابط, (Ibţ)).[2] Saksaksi nimi vääntyi edelleen Beteigeuzeksi, kun l-kirjain luettiin erehdyksessä i:ksi.
Betelgeuzen koko vaihtelee melkoisesti, ja tähtitieteilijät pitävät tätä merkkinä lähestyvästä tähden räjähtämisestä tyypin II supernovana. Arviot supernovan ajankohdasta vaihtelevat suuresti. Tähden arvioidaan voivan räjähtää jo seuraavan tuhannen vuoden kuluessa. Toiset taas arvioivat tähden kestävän paljon kauemmin. Jotkut pitävät mahdollisena, että räjähdys on jo tapahtunut. Tätä ei kuitenkaan ole mahdollista todentaa (eikä kieltää) millään tunnetulla tieteellisellä menetelmällä. Tapahtunut räjähdys voidaan havaita Maassa vasta, kun sen valo saavuttaa Maan, eli noin 650 vuotta räjähdyksen jälkeen.[3] Tammikuussa 2020 havaittiin tähden himmeneminen ja painovoima-aaltoja, joiden yhteyttä ei tiedetä, mutta yksi selitys voi olla alkava supernova[4].
Yhtä mieltä ollaan kuitenkin kahdesta seikasta. Ensimmäinen on se, että Betelgeuze olisi todennäköisesti ihmiskunnan historian valovoimaisin supernova ja taivaalla huikaiseva näky, joka kirkkaudellaan peittoaisi vuonna 1006 nähdyn SN 1006 -nimisen supernovan ja myös puolikuun, mahdollisesti jopa täysikuunkin (−12,5m). Toinen on se, että räjähdys ei aiheuttaisi todellista uhkaa elämälle Maan päällä. Tämä johtuu paitsi etäisyydestä, myös siitä, että Betelgeuzen galaktinen kiertoliike suuntautuu Aurinkokunnasta poispäin, minkä takia räjähdyksessä syntyvä gammapurkauskin kohdistuisi suurimmaksi osaksi Maasta pois. Kirkkaudestaan huolimatta supernova ei kovasti valaisisi Maapalloa, koska se näkyisi valtavan välimatkan takia vain pienenä pisteenä, joka tosin olisi helppo havaita myös päivänvalossa. Tämä vaihe kestäisi muutamia kuukausia, ja viimeistään muutamien vuosien jälkeen tähti katoaisi näkyvistä kokonaan.
