Austerlitzin taistelu
Napoleonin sotien taistelu / From Wikipedia, the free encyclopedia
Austerlitzin taistelu (2. joulukuuta 1805/11 Frimaire An XIV FRC), joka tunnetaan myös nimellä Kolmen keisarin taistelu[1][2], oli yksi tärkeimmistä ja ratkaisevimmista Napoleonin sotien taisteluista. Taistelussa, jota pidetään Napoleonin suurimpana voittona, Ranskan Grande Armée kukisti vahvuudeltaan suuremman venäläis-itävaltalaisen armeijan, jota johtivat tsaari Aleksanteri I ja Pyhä Rooman keisari Frans II. Taistelu käytiin lähellä Austerlitzin kylää Itävallan keisarikunnassa. Austerlitz toi kolmannen liittokunnan sodan pikaiseen päätökseen itävaltalaisten allekirjoittaessa Pressburgin rauhan samassa kuussa. Taistelua kutsutaan usein taktiseksi mestarityöksi muiden historiallisten taisteluiden, kuten Cannaen ja Gaugamelan, ohella.
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Austerlitzin taistelu | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa kolmannen liittokunnan sotaa | |||||||||
Napoleon Austerlitzin taistelussa | |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Venäjän keisarikunta | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Vahvuudet | |||||||||
73 000 sotilasta |
85 000 sotilasta | ||||||||
Tappiot | |||||||||
9 000 sotilasta |
36 000 sotilasta |
Voitettuaan Itävallan armeijan Ulmin sotaretkellä, Ranskan joukot onnistuivat valtaamaan Wienin marraskuussa 1805. Itävaltalaiset välttivät lisäkonflikteja siihen asti kunnes venäläiset saapuisivat vahvistamaan liittokunnan miesvoimaa. Napoleon lähetti armeijansa pohjoiseen liittokunnan joukkojen perään, mutta käski heidät takaisin teeskennelläkseen suurta heikkoutta joukoissa. Napoleon halusi houkutella liittokunnan taisteluun ja antoi ymmärtää, että Ranskan armeija oli surkeassa kunnossa hyläten jopa strategisesti tärkeän Pratzenin kukkulan lähellä Austerlitzia. Hän sijoitti Ranskan armeijan Pratzenin kukkulan alapuolelle ja heikensi tarkoituksellisesti oikeaa sivustaansa houkutellen liittokuntaa käynnistämään sinne suurhyökkäyksen. Marsalkka Davoutin Wienistä pikamarssittama III armeijakunta täytti Napoleonin jättämän aukon juuri ajoissa. Samaan aikaan liittokunnan runsas sijoittuminen ranskalaisten oikeaa sivustaa vastaan heikensi liittokunnan keskustaa Pratzenin kukkulalla, johon marsalkka Soultin IV armeijakunta hyökkäsi raa’asti. Liittokunnan keskustan murskauduttua ranskalaiset pyyhälsivät vihollisten molempien selustojen läpi passittaen liittolaiset vetäytymään sekasortoisesti tuhansien jäädessä vangiksi.
Liittokunnan katastrofi järkytti merkittävästi keisari Fransin uskoa brittiläisten johtamaan sotaan. Ranska ja Itävalta solmivat aselevon välittömästi ja Pressburgin rauha allekirjoitettiin hieman myöhemmin 26. joulukuuta. Pressburgin rauha syrjätti Itävallan sodasta ja liittokunnasta ja samalla vahvisti aiempia suurvaltojen kesken solmittuja Campo Formion ja Lunévillen rauhansopimuksia. Rauhansopimus vahvisti Itävallan aluemenetykset Italiassa ja Baijerissa Ranskalle, sekä Saksassa Napoleonin saksalaisille liittolaisille. Se myös määräsi 40 miljoonan frangin korvauksen kukistettujen Habsburgien maksettavaksi ja salli vetäytyvien venäläisjoukkojen marssia vihollisalueiden läpi takaisin kotimaahansa. Olennaisesti voitto Austerlitzissa salli Reinin liiton (joukko saksalaisia valtioita tarkoituksenaan toimia puskurivyöhykkeenä Ranskan ja Keski-Euroopan välillä) muodostamisen. Reinin liitto teki Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan käytännössä hyödyttömäksi johtaen viimeksi mainitun romahtamiseen vuonna 1806, sen jälkeen kun Frans luopui keisarillisesta valtaistuimesta jättäen ainoaksi viralliseksi arvonimekseen Itävallan keisarin. Nämä saavutukset eivät kuitenkaan vakiinnuttaneet kestävää rauhaa Euroopassa. Preussin huolenaiheet Ranskan kasvavasta vaikutusvallasta Keski-Euroopassa sytytti neljännen liittokunnan sodan vuonna 1806.