suomalainen laulaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Arja Enni Helena Saijonmaa (s. 1. joulukuuta 1944[1] Mikkeli[2]) on suomalainen laulaja, näyttelijä ja kirjailija, joka on luonut uraa myös ulkomailla. Hän asuu nykyään Tukholmassa, toisinaan myös Pariisissa ja Helsingissä.[3]
| Arja Saijonmaa | |
|---|---|
.jpg) Arja Saijonmaa Tukholmassa vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. joulukuuta 1944 Mikkeli |
| Ammatti | freelancer-taiteilija |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi, ruotsi, norja, espanja, italia, kreikka, saksa, ranska |
| Aktiivisena | 1969– |
| Tyylilajit | poliittinen musiikki, iskelmä, chanson, etnomusiikki |
| Soittimet | laulu |
| Levy-yhtiöt | Allstar, Finnlevy, Love Records, Polydor, Scandia, SonyBMG |
| Aiheesta muualla | |
| arjasaijonmaa.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Saijonmaa alkoi esiintyä laulajana ja näyttelijänä 1960-luvulla. Hänen ulkomainen uransa alkoi 1970-luvun alussa, kun hänet kiinnitettiin solistiksi Mikis Theodorakisin maailmankiertueeseen.[4] Saijonmaa on 1970-luvun lopulta lähtien tehnyt pääosan taiteellisesta työstään Ruotsissa. Monipuolisen laulu-uransa aikana hän on esittänyt muun muassa poliittisia lauluja, ranskalaisia chansoneita, etnomusiikkia, suomalaisia tangoja ja ruotsalaista diskoiskelmää.[5] Saijonmaa on levyttänyt suomeksi, ruotsiksi ja useilla muilla kielillä. Hänet on koko uransa ajan tunnettu myös poliittisena aktivistina. Hän pyrki RKP:n sitoutumattomana ehdokkaana Euroopan parlamenttiin 1996[6] ja kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 2003, mutta hänen saamansa äänimäärät jäivät vaatimattomiksi.[7]
Saijonmaa varttui hammaslääkäri-isän ja pianistiäidin tyttärenä ja oppi soittamaan pianoa jo ennen kuin oppi lukemaan. Mozartin pianokonserton hän osasi soittaa 12-vuotiaana. Perheessä harrastettiin musiikin lisäksi teatteria, ja Arja opiskeli alaa vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Palattuaan Yhdysvalloista takaisin Suomeen Arja aloitti opiskelut Sibelius-Akatemian solistilinjalla.[8] Saijonmaa kirjoitti ylioppilaaksi 1964 Mikkelissä ja aloitti sen jälkeen opinnot Helsingin yliopistossa, Sibelius-Akatemiassa ja myöhemmin vielä Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän valmistui 1992 filosofian kandidaatiksi.
Saijonmaa nousi julkisuuteen 1960-luvun poliittisesta laululiikkeestä. Hän liittyi vasemmistoradikaaliin Ylioppilasteatteriin vuosikymmenen puolivälissä ja osallistui muun muassa Lapualaisoopperan kantaesitykseen. Myöhemmin Saijonmaa toimi Ylioppilasteatterin johtoryhmässä ja ohjasi teatterille näytelmät Lakko ja Tapaus Suomi vuonna 1970. Vuonna 1969 hän teki ensimmäiset levytyksensä. Ensimmäinen menestyskappale oli Kaj Chydeniuksen ja Aulikki Oksasen Puhu minulle rakkaudesta.
Saijonmaa kiinnitettiin 1970-luvun alussa solistiksi Mikis Theodorakisin maailmankiertueeseen. Jo tätä ennen vuonna 1968 hän oli tulkinnut kreikkalaisia lauluja Kabaree demokratiasta -näytelmässä.[9] Saijonmaa ja Theodorakis julkaisivat vuonna 1977 Ruotsissa levyn Det är tid att sjunga sånger, josta tuli suurmenestys.[8] Sen jälkeen Saijonmaa on tehnyt pääosan taiteellisesta työstään Ruotsissa. Hän levytti 1979 chileläisen Inti-Illimani-orkesterin kanssa Violeta Parran lauluja. Jag vill tacka livet (Gracias a la vida) on yksi Saijonmaan suurimmista menestyslauluista. Tämän laulun hän esitti saksankielisenä versiona Leben, ich sag’ Danke Willy Brandtin hautajaisissa 1992. Olof Palmen hautajaisissa 1986 hän esitti laulun Enai Megalos O Kaimos ruotsiksi.[10]
Saijonmaa levytti 1980-luvulla enimmäkseen iskelmä- ja tangomusiikkia, muun muassa suomalaisia ikivihreitä sävellyksiä ruotsiksi Anders Ekdahlin sovittamina, Tukholman Poliisikuoron ja Hovikapellin jousien säestämänä. Albumi levytettiin ruotsiksi nimellä Sånger från asfalt och ängar ja samoja taustoja hyödyntäen pian myös suomeksi nimellä Ruotsiin ja takaisin. Jälkimmäisestä Saijonmaa sai uransa ensimmäisen kultalevyn Suomessa. Vuonna 1983 hän teki tunnetuimman suomenkielisen levytyksensä Ystävän laulu, joka oli alun perin venäläisen trubaduurin Vladimir Vysotskin sävellys Juha Vainion suomentamana.
Vuonna 1986 ilmestynyt kokoelma Valitut laulut toi Saijonmaalle toisen kultalevyn Suomessa. Kaupallisesti menestynein albumi on 1987 ilmestynyt Högt över havet, jota on myyty Ruotsissa yli 200 000 kappaletta. Ruotsissa Saijonmaa on saanut kolme kultalevyä ja yhden timanttilevyn. Kaikkiaan hänen levyjään on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta.
Saijonmaa on osallistunut viidesti euroviisukarsintoihin: kahdesti Suomen karsintoihin (Talvilintu 1971 ja Gabriela 1990) ja kolmesti Ruotsin karsintoihin (Högt över havet 1987, 2. sija häviten pisteellä voittajasävelmälle. Myöhemmin laulusta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Second Chance Contestin voittaja. Vad du än trodde så trodde du fel vuonna 2005. Mina fyra årstider vuonna 2019, viimeinen sija ensimmäisessä semifinaalissa.)[11]
Loppusyksystä 2011 Saijonmaa teki konserttikiertueen eri puolilla Suomea.[12] Vuosina 2013–2014 Saijonmaa teki Riksteaternin kanssa Den hemliga stranden – Salaisella rannalla -omaelämäkerralliskiertueen, joka ulottui Ruotsista Suomeen ja kertoi hänen ja Theodorakisin uran ja yhteistyön alkuvaiheista.[13][14]
Saijonmaa on tehnyt joitakin elokuva- ja teatterirooleja. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Pohjan tähteet (1969), Punatukka (1969), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979), Charlotte Löwensköld (1979), Havlandet (1985) ja Kuudes kerta (2017)[15]. Vuonna 1988 Saijonmaa esitti Zarah Leanderia Tähdenlento-musikaalissa. Lisäksi Saijonmaalla on ollut kabaree- ja revyyesityksiä muun muassa Tukholman Hamburger Börs -yökerhossa, Pariisin Olympia-teatterissa, Bertolt Brechtin perustamassa Berliner Ensemblessa sekä Yhdysvalloissa. Saijonmaa kuului myös Canto General -oratorion kantaesittäjiin Maria Farantourin ja Petros Pandisin kanssa. Hän esiintyi vuonna 2007 ruotsalaisessa Stjärnorna på slottet -ohjelmassa ja myöhemmin vuonna 2011 myös ohjelman suomalaisversiossa, Linnan tähdissä.[16][17]
.jpg)
Saijonmaa on julkaissut kirjan suomalaisesta saunasta, joka julkaistiin ensin norjaksi, myöhemmin myös japaniksi, ruotsiksi ja suomeksi.[18] Saijonmaan omaelämäkerrallinen kirja Nuori alaston nainen – Mikis ja minä ilmestyi 2011, se on julkaistu suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja kreikaksi.[9][19]
Vuonna 1987 Saijonmaa kutsuttiin YK:n pakolaisavun hyväntahdonlähettilääksi. Tässä ominaisuudessa hän on vieraillut noin 50 pakolaisleirillä eri puolilla maailmaa. Vuonna 1994 Saijonmaa organisoi Harry Belafonten ja Zubin Mehtan kanssa konsertin Oslon Spektrumissa Lähi-idän rauhansopimuksen kunniaksi. Saijonmaa teki 1970- ja 1980-luvuilla runsain mitoin kulttuurityötä Chilen ja Kreikan sotilasjunttia sekä Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan. Hän on osallistunut myös taiteilijoiden rauhanliikkeen toimintaan.
Syksyllä 2015 Saijonmaa aloitti työnsä YK:n UN Women -järjestön hyväntahdonlähettiläänä Ruotsissa.[20]
Saijonmaa valittiin Aftonbladet-lehden yleisöäänestyksessä Ruotsin karismaattisimmaksi naiseksi 1985. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Pro Finlandia -palkinto ja vuoden naissolistin Emma-palkinto. Vuonna 1988 Saijonmaalle myönnettiin Eleanor Roosevelt -säätiön palkinto työstä ihmisoikeuksien hyväksi. Vuonna 2006 hän oli ehdolla Iskelmä-Finlandia -palkinnon saajaksi.[5] Vuonna 2011 Saijonmaa jakoi Oslossa Carnegie Art Awardin, joka on yksi maailman suurimmista taidepalkinnoista, suomalaiselle Heikki Marilalle. Saijonmaata ennen palkinnon ovat jakaneet esimerkiksi kuningatar Margareta, Vigdís Finnbogadóttir, kruununprinsessa Victoria, Tarja Halonen ja kuningatar Sonja.[12] Syyskuussa 2017 Saijonmaalle luovutettiin korkein Pablo Neruda -kunniamerkki, jonka Chilen valtio myöntää taiteilijalle. Saman tunnustuksen ovat aiemmin saaneet esimerkiksi oopperatähti Placido Domingo ja U2:n keulakuva Bono.[21]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
