Akupunktio (myös akupunktuuri, neulahoito, pistelyhoito; lat. acus 'neula' + lat. pungere pistää; kiin. 針灸, zhēn jǐu) on perinteinen hoitomuoto tai väitetysti uskomuslääkinnän muoto[1] ja osa perinteistä kiinalaista lääkintää, jossa hoito tapahtuu pistämällä neuloja potilaan kehoon.[2] Nykyään akupunktion tehosta on jo olemassa luotettavaa tutkimustietoa ja näyttöä sen hyödyistä. Tutkitusti akupunktio on auttanut potilaita joko keskinkertaisesti tai hyvin esimerkiksi aivoinfarktin jälkeisen afasian hoidossa, niska- ja hartiaseudun kivussa, myofaskia-kivun (lihas-sidekudos) hoidossa, fibromyalgiassa ja epäspesifissä alaselkäkivussa. [3]Joidenkin mielestä akupunktio on silti näennäistiedettä,[4][5] koska sen teoriat ja käytännöt eivät väitetysti perustu tieteeseen ja sitä on luonnehdittu puoskaroinniksi.[6] Tämä toki on nykykäsityksen vastaista jo. Akupunktiosta on olemassa monia muunnoksia jotka ovat lähtöisin erilaisista filosofioista[7] ja käytettävät tekniikat vaihtelevat eri maittain.[8] Akupunktiota käytetään yleensä lievittämään kipua,[9][10] toisaalta akupunktion harjoittajat väittävät sen tehoavan myös moneen muuhunkin oireeseen. Sitä käytetään pääsääntöisesti yleensä yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa.[11]
Lukuisten akupunktioon liittyvien kokeiden ja systemaattisten tutkimuskatsausten päätelmät ovat epäjohdonmukaisia, mikä viittaa siihen, että se ei ole tehokasta.[9][12] Vuonna 2009 julkaistu yleiskatsaus Cochrane-katsauksiin havaitsi, että moniin oireisiin akupunktio ei ole tehokasta.[12] Exeterin ja Plymouthin yliopistojen lääketieteellisten tutkijoiden vuonna 2011 suorittamasta systemaattisesta katsauksesta löytyi vain vähän todisteita akupunktion tehokkuudesta kivun hoidossa.[9] Yleisesti ottaen todisteet viittaavat siihen, että lyhytaikainen akupunktiohoito ei tuota pitkäaikaista hyötyä.[13] Jotkut tutkimustulokset esittävät, että akupunktio voi lievittää tietyn tyyppisiä kipuja, kuitenkin suurin osa tutkimuksista toteaa, että akupunktion havaittava vaikutus ei johdu itse hoidosta.[8] Systemaattisessa tutkimuskatsauksessa todettiin, että akupunktion kipua lievittävä vaikutus ei ollut kliinisesti merkittävä, eikä sitä voitu selvästi erottaa lumevaikutuksesta.[14] Yhdessä meta-analyysissä havaittiin, että akupunktio yhdessä tavanomaisen hoidon kanssa kroonisen alaselkäkivun hoitoon on kustannustehokasta,[15] kun taas erillisessä systemaattisessa katsauksessa ei löydetty riittäviä todisteita siitä, että akupunktio yhdessä tavanomaisen hoidon kanssa olisi kustannustehokasta kroonisen alaselkäkivun hoitoon.[16]
Akupunktio on yleisesti ottaen turvallista, kun sitä tekevät asianmukaisesti koulutetut harjoittajat, jotka käyttävät puhtaan neulan tekniikkaa (CNT) sekä kertakäyttöisiä neuloja.[17][18] Oikein tehtynä, mahdollisuus siihen, että tulee vähäisimpiä haittavaikutuksia on pieni.[2][17] Tapaturmia ja infektioita kuitenkin tapahtuu ja ne liittyvät harjoittajan laiminlyönteihin etenkin aseptiikan soveltamisessa.[9][18] Vuonna 2013 tehdyssä katsauksessa todettiin, että infektioihin liittyvät ilmoitukset lisääntyivät merkittävästi edellisen vuosikymmenen aikana.[19] Yleisimmin ilmoitetut haittavaikutukset olivat ilmarinta sekä infektiot.[9] Koska vakavista haittavaikutuksista ilmoitetaan edelleen, on suositeltavaa, että akupunktion harjoittajia koulutetaan riittävästi riskien vähentämiseksi.[9]
Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole löydetty histologista tai fysiologista näyttöä perinteisistä kiinalaisista käsitteistä, kuten qi, meridiaanit ja akupunktiopisteet[20][21] eivätkä monet nykyajan harjoittajat enää tunnusta elämänenergian (qi) tai meridiaanien olemassaoloa, mitkä olivat tärkeässä osassa varhaisissa menetelmissä.[7][22][23] Akupunktion uskotaan saaneen alkunsa noin 100 eaa. Kiinassa, Keltaisen keisarin lääketieteen oppikirjan (Huangdi Neijing) julkaisun aikoihin,[24] tosin jotkut asiantuntijat esittävät, että sitä olisi voitu harjoittaa aiemminkin.[8] Ajan myötä syntyi ristiriitaisia väitteitä ja käsityksiä, jotka koskivat kuun-, taivaan- ja maallisten syklien, jin- ja jang-energioiden sekä kehon "rytmin" vaikutusta hoidon tehokkuuteen.[25] Akupunktion suosio vaihteli Kiinassa joka johtui muutoksista maan poliittisessa järjestelmässä ja rationalismin tai länsimaisen lääketieteen suosimisesta.[24] Akupunktio levisi ensin Koreaan 500-luvulla, sen jälkeen lähetyssaarnaajien mukana Japaniin[26] ja sitten Eurooppaan jossa aluksi Ranskaan.[24] Kun se levisi Yhdysvaltoihin ja länsimaihin 1900-luvulla, länsimaisiin käsityksiin ristiriidassa olevat akupunktion hengelliset elementit toisinaan hylättiin ja neuloja vain yksinkertaisesti laitettiin akupunktiopisteisiin.[24][27][28]
Hoito
Perinteinen diagnoosi
Akupunktion suorittaja päättää mitä kohtia hoitaa havainnoimalla potilasta ja keskustelemalla tämän kanssa, jotta voi tehdä diagnoosin käyttämänsä perinteen mukaan. Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä on neljä diagnostiikkamenetelmää: havainnointi, auskultaatio ja olfaktointi, kyseleminen, sekä palpaatio.[29]
- Havainnointi keskittyy kasvoihin ja erityisesti kieleen, sisältäen kielen koon, muodon, jännityksen, värin ja peitteen arviointia. Myös mahdolliset hampaiden jäljet kielen reunassa pannaan merkille.
- Auskultaatio ja olfaktointi tarkoittavat tiettyjen äänien kuuntelua (esimerkiksi vinkuna), ja kehon hajun havainnointia.
- Kyseleminen keskittyy "seitsemään kysymykseen", jotka ovat kylmänpuistatukset ja kuume; hikoilu; ruokahalu; jano ja makuaisti; ulostus ja virtsaus; kipu; uni; kuukautiset ja valkovuoto.
- Palpaatio sisältää arkojen "ashi"-pisteiden etsimisen tunnustelemalla, sekä pulssin tunnustelun tietyissä ranteen kohdissa.
Läheisesti liittyvät hoitomuodot
- Akupainanta - On uskomuslääkintää, jossa käytetään fyysistä painetta, jota kohdistetaan akupunktiopisteisiin kädellä tai kyynärpäällä tai erilaisilla laitteilla. Akupainannassa ei lävistetä ihoa millään esineellä.[30]
- Akupunktioon yhdistetään välillä moksibustiota. Moksibustiossa poltetaan kuivatusta pujosta tehtyjä moksatikkuja iholla tai lähellä sitä, yleensä akupunktiopisteessä tai sen lähettyvillä. Perinteisesti akupunktiota käytettiin akuutin tilan hoitamiseen, kun taas moksibustiota käytettiin kroonisiin sairauksiin. Moksibustio voi olla suoraa (tikku laitetaan suoraan iholle ja sen annetaan polttaa ihoa, jolloin muodostuu rakkula ja lopulta arpi), tai epäsuoraa (tikun ja ihon väliin laitetaan viipale valkosipulia, inkivääriä tai jotain muuta vihannesta taikka tikkua pidetään lähellä ihoa, jolloin se lämmittää tai polttaa sitä).[31]
- Kuppaus - On ikivanha kiinalainen uskomuslääkinnän muoto, jossa iholle luodaan paikallista imua yleensä kuppauskupujen muodostaman alipaineen avulla. Harjoittajat uskovat sen laittavan verenkiertoa liikkeelle jolloin se edistäisi paranemista.[32]
- Tui na - On perinteisen kiinalaisen lääkinnän menetelmä, jolla yritetään stimuloida qin virtausta erilaisilla paljain käsin suoritetuilla tekniikoilla. Siihen ei sisälly neuloja.[33]
- Sähköakupunktio - Akupunktiomuoto, jossa akupunktioneulat kiinnitetään laitteeseen, joka tuottaa jatkuvia sähköimpulsseja (sitä on luonnehdittu seuraavasti: "Pohjimmiltaan TNS-hoidon naamioimista akupunktioksi").[34]
- Tulineula-akupunktio - Akupunktiomuoto, jossa liekillä lämmitetyt, hehkuvan punaiset neulat laitetaan erittäin nopeasti kehon akupunktiopisteisiin.[35]
- Korva-akupunktio - On ikivanha kiinalainen akupunktiomuoto, jossa neuloja laitetaan ulkokorvan alueelle.[36] Nykyiset käytännöt kehitettiin Ranskassa 1950-luvulla.[36] Ei ole tieteellisiä todisteita, että sillä pystyisi parantamaan sairauksia ja todisteet sen tehokkuudesta ovat merkityksettömiä.[36]
Tehokkuus
Akupunktiota on tutkittu laajasti. Vuonna 2013 PubMed-viitetietokannassa oli lähes 1500 satunnaistettua vertailukoetta joiden otsikossa oli sana "akupunktio". Akupunktion tehokkuutta koskevat tulokset eivät kuitenkaan olleet vakuuttavia.[37]
Yhdysvaltain terveysvirasto julkaisi vuonna 1997 konsensusjulkilausuman, jossa päädyttiin siihen, että akupunktio saattaa olla tehokasta neurologisten oireiden ja kivun hoidossa[38]. Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2008 julkaisemassa tutkimuskatsauksessa[39] päädyttiin samaan. WHO:n vuonna 2003 julkaisemassa raportissa todettiin lisäksi, että akupunktio oli osoittautunut tehokkaaksi kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa yli kahdenkymmenen sairauden hoidossa mukaan lukien punatauti ja valkosolujen vähäinen määrä veressä. Akupunktion perusteista ja tehosta kiisteltiin tästä huolimatta vielä vuonna 2007 eli samaan aikaan, kun akupunktio oli aktiivisen tutkimuksen kohteena[40][41].
Monet akupunktion tehoa käsittelevät katsaukset olivat esimerkiksi todenneet, että akupunktion vaikutukset olisi mahdollista selittää lumevaikutuksella[42] Esitettiin jopa väitteitä, joiden mukaan yksikään akupunktiota koskeva tutkimus ei olisi ollut luotettava tai ettei akupunktio olisi osoittautunut hyödylliseksi minkään sairauden hoidossa yhdenkään luotettavasti tehdyn tutkimuksen mukaan. Tutkija Edzard Ernst kollegoineen kävi kyseisten väitteiden vuoksi läpi siihen mennessä julkaistut akupunktiota koskevat tutkimukset päätyen vuonna 2007 siihen johtopäätökseen, että akupunktiosta saatu tieteellinen tutkimusnäyttö oli vahvistunut 2000-luvun aikana ja että näyttöä oli ehtinyt kertyä siitä, että akupunktio tehoaa 31 eri sairauteen tai oireeseen. Akupunktio oli osoittautunut siten tehoavaksi 74 prosentissa niistä sairauksista, joiden hoitoa oli tutkittu. Vahvinta tutkimusnäyttöä oli kertynyt aivoinfarktin, astman, kokaiini- ja opiaattiriippuvuuden, niskasäryn, nivelrikon, pahoinvoinnin, selkäsäryn, tupakoinnin vieroitusoireiden, unettomuuden ja ylipainon hoidossa.[40]
Akupunktion tehoa niskakivun hoidossa tarkastelevan vuonna 2007 julkaistun koontitutkimuksen mukaan oltiin saatu kohtuullista tutkimusnäyttöä sen puolesta, että akupunktio tehoaa lumehoitoa todennäköisemmin niskakipuun ja tuottaa lyhytaikaista helpotusta verrattuna odotuslistalla olijoihin.[43][44], ja vuoteen 2011 mennessä saatiin lisää tätä näkemystä tukevaa tutkimusnäyttöä[45].
Tietyt olotilat
Päänsärky ja migreeni
Kaksi erillistä vuoden 2016 Cochrane-katsausta havaitsi, että akupunktio voi olla hyödyllistä jännityspäänsäryn ja kohtauksellisen migreenin ehkäisyssä.[46][47] Vuoden 2016 Cochrane-katsauksessa, jossa arvioitiin akupunktiota kohtauksellisen migreenin ehkäisyyn todettiin, että todellisella akupunktiolla oli vain vähän enemmän vaikutusta verrattuna lumeakupunktioon ja löydettiin kohtalaisen laadukasta näyttöä siitä, että akupunktio on vähintään yhtä tehokasta kuin ennalta ehkäisevä lääkitys kohtauksellisen migreenin ehkäisyssä.[47] Vuoden 2012 katsauksessa havaittiin, että akupunktio on osoittautunut hyödylliseksi päänsärkyjen hoidossa, mutta sen turvallisuus on dokumentoitava tarkemmin, jotta voidaan antaa vahvoja suosituksia akupunktion käytöstä päänsärkyjen hoidossa.[48]
Niveltulehduskipu
Vuoden 2014 katsauksessa todettiin, että "tämänhetkiset todisteet tukevat akupunktion käyttöä vaihtoehtona perinteisille kipulääkkeille nivelrikkopotilailla."[49] Vuoden 2014 meta-analyysi osoitti, että akupunktio voi auttaa nivelrikosta aiheutuvaan kipuun, mutta siinä huomioitiin myös, että lumeneuloihin verrattuna vaikutukset olivat merkityksettömiä.[50] Vuoden 2012 katsauksessa todettiin, että "akupunktion mahdollinen hyödyllinen vaikutus nivelrikosta aiheutuvaan kipuun ei näytä olevan kliinisesti merkittävä."[51] Vuoden 2010 Cochrane-katsauksessa havaittiin, että akupunktiolla on tilastollisesti merkittävää hyötyä lumeakupunktioon verrattuna kädessä tai jalassa olevan nivelrikon hoidossa. Nämä hyödyt todettiin kuitenkin niin pieniksi, että niiden kliininen merkittävyys oli kyseenalainen ja "luultavasti johtui ainakin osittain lumevaikutuksesta, epätäydellisen sokkouttamisen ansiosta."[52]
Vuoden 2013 Cochrane-katsauksessa löydettiin matalan ja kohtalaisen tason näyttöä siitä, että akupunktio vähentää kipua ja lihasjäykkyyttä fibromyalgiaa sairastavilla henkilöillä verrattuna hoidon puuttumiseen tai tavanomaiseen hoitoon.[53] Vuoden 2012 katsauksessa todettiin, että "ei ole riittävästi näyttöä, jotta akupunktiota voitaisiin suositella fibromyalgian hoitoon."[51] Vuoden 2010 systemaattisessa tutkimuskatsauksessa havaittiin pieni kipua lievittävä vaikutus, joka ei kuitenkaan ole selvästi eroteltavissa tutkimusharhan takia. Katsauksen perusteella akupunktio ei ole suositeltava hoitomuoto fibromyalgian hoitoon.[54]
Vuoden 2012 katsauksessa havaittiin, että akupunktion tehokkuus nivelreuman hoidossa on vähäistä ja epäselvää.[51] Vuoden 2005 Cochrane-katsauksessa todettiin, että akupunktion käytöllä nivelreuman hoidossa ei ole vaikutusta kokoveren laskoon, CRP:hen, kipuun, potilaan kokonaisarvioon, turvonneiden nivelten lukumäärään, arkojen nivelten lukumäärään, yleiseen terveyteen, sairauden aktiivisuuteen eikä kipulääkkeiden vähentämiseen.[55] Vuoden 2010 yleiskatsaus systemaattisiin tutkimuskatsauksiin havaitsi liian vähän todisteita, jotta akupunktiota voitaisiin suositella useimpien reumaattisten sairauksien hoidossa, lukuun ottamatta nivelrikkoa, alaselkäkipua sekä tenniskyynärpäätä.[56] Vuoden 2018 systemaattisessa tutkimuskatsauksessa havaittiin joitakin todisteita siitä, että akupunktio voi olla tehokasta nivelreuman hoidossa, mutta todisteet olivat rajalliset mukana olevien tutkimusten epäyhtenäisyyden ja metodologisten puutteiden takia.[57]
Muu nivelkipu
Vuoden 2014 systemaattisessa tutkimuskatsauksessa havaittiin, että vaikka manuaalinen akupunktio lievitti tehokkaasti lyhytaikaista kipua tenniskyynärpään hoidossa, sen pitkäaikaisvaikutus oli merkityksetön.[58] Vuoden 2007 katsauksessa havaittiin, että akupunktio oli merkittävästi parempi verrattuna lumeakupunktioon kroonisen polvikivun hoidossa. Näyttö ei kuitenkaan ollut vakuuttava suurien ja korkealaatuisten kokeiden puuttumisen vuoksi.[59]
Leikkauksenjälkeinen kipu ja pahoinvointi
Vuoden 2014 yleiskatsaus systemaattisiin tutkimuskatsauksiin ei löytänyt riittäviä todisteita siitä, että akupunktio olisi tehokas hoito leikkauksenjälkeiseen pahoinvointiin ja oksenteluun (PONV) kliinisessä ympäristössä.[60] Vuoden 2013 systemaattisessa tutkimuskatsauksessa pääteltiin, että akupunktiosta voi olla hyötyä leikkauksenjälkeisen pahoinvoinnin ja oksentelun ehkäisyssä ja hoidossa.[61] Vuoden 2015 Cochrane-katsauksessa havaittiin kohtalaisen laadukasta näyttöä siitä, ettei ranteen P6-akupunktiopisteen stimuloinnin ja antiemeettisten lääkkeiden välillä ole eroa leikkauksenjälkeisen pahoinvoinnin ja oksentelun ehkäisyssä.[62] Katsauksen uusi havainto oli, että muut vertailevat kokeet ovat hyödyttömiä perustuen sekvenssianalyysikokeen johtopäätöksiin.[63]
Vuoden 2014 yleiskatsaus systemaattisiin tutkimuskatsauksiin ei löytänyt riittäviä todisteita siitä, että akupunktio olisi tehokasta leikkauskivun tai leikkauksenjälkeisen kivun hoidossa.[60] Todisteet akupunktion tehosta käytettäessä leikkauksenjälkeiseen kipuun olivat ristiriitaisia.[60] Vuoden 2014 systemaattinen tutkimuskatsaus löysi akuuttiin selkäleikkauksen jälkeiseen kipuun akupunktion käyttöä tukevaa, mutta rajallista näyttöä.[64] Vuoden 2014 systemaattisessa tutkimuskatsauksessa todettiin, että akupunktio voi olla tehokas hoito leikkauksenjälkeiseen gastropareesiin, mutta varmaa johtopäätöstä ei voitu tehdä, koska tutkitut tutkimukset olivat heikkolaatuisia.[65]
Uni
Useat meta-analyysit ja systemaattiset tutkimuskatsaukset osoittavat, että akupunktio vähentää unihäiriöitä, eritoten unettomuutta. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tätä näyttöä tulisi pitää alustavana, koska niissä oli pienet otoskoot, ongelmia tutkimusmenetelmien kanssa sekä tutkimusten epäyhtenäisyyden ja julkaisuharhan takia.[66][67][68][69][70][71]
Akupunktion vaikutusmekanismit
Endorfiinien vapautuminen, ääreishermoston stimulointi sekä kivun välitys muiden neuropeptidien vaikutusten kautta on katsottu todennäköisimmiksi akupunktion vaikutusmekanismeiksi[38]. Akupunktion teho selittyy kipututkija Helena Mirandan mukaan osaksi niin sanotulla porttikontrolliteorialla eli sillä, että kipukohdassa kulkeven hermojen ärsyttäminen katkaisee kipuviestin matkan kohti aivoja. Hermojen ärsytyshoito lisää myös endorfiinien eritystä sekä virkistää verenkiertoa, jolloin kipeä lihas saa lisää happea.[72]
Akupunktioneulahoidosta aiheutuvan kivunlievityksen taustalla olevia hermostollisia vaikutusmekanismeja ei tunneta, mutta on esitetty, että ne voisivat liittyä kehon omaan kivunvähennysjärjestelmään sekä endorfiinien, serotoniinin, noradrenaliinin tai gamma-aminovoihapon lisääntyneeseen eritykseen.[73]
Kiinassa perinteisesti harjoitetun lääkintäopin mukaisia selityksiä akupunktion taustalla vaikuttavista mekanismeista on kritisoitu länsimaissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain terveysviraston vuoden 1997 konsensus-julkilausumassa huomautettiin, ettei lääketiede ollut kyennyt ymmärtämään lukuisista yrityksistään huolimatta "akupunktiopisteiden" anatomiaa ja fysiologiaa, ja että niiden määritelmä ja luonnehdinta olivat kiistanalaisia. Vielä vaikeammin tavoitettavia olivat eräät muut keskeiset itämaisen lääkinnän käsitteet kuten qin virtaus, meridiaanijärjestelmä ja viiden elementin teoria, joilla oli edelleen tärkeä rooli akupunktiossa potilaiden arvioinnin ja hoidon muotoilun yhteydessä, vaikka niitä oli vaikea yhdistää silloiseen biolääketieteellisen tietoon.[38]
Myös vuonna 2008 julkaistu tutkimuskatsaus totesi, ettei Akupunktiopisteiden ja meridiaanien tutkimus ollut kyennyt osoittamaan niiden olemassaoloa tai ominaisuuksia.[74]
Akupunktion toimintamekanismia ei tunneta, minkä vuoksi sen tehoa epäiltiin länsimaissa pitkään. Perinteinen kiinalainen teoria akupunktion toimintamekanismista on teilattu muun muassa sen vuoksi, ettei ole olemassa anatomisia tai tieteellisiä todisteita teorian keskeisten käsitteiden qin ja meridiaanien olemassaolosta[75][38][76][77][78]
Arvostelu
Yhdysvaltalainen yhdistys The National Council Against Health Fraud antoi vuonna 1990 julkilausuman, jonka mukaan akupunktion "teoria ja käytäntö perustuvat primitiivisiin ja kuvitteellisiin käsitteisiin terveydestä ja sairaudesta, jotka ovat irrallaan nykyisestä tieteellisestä tiedosta".[79] Neurologi Arthur Taub kutsui akupunktiota "hölynpölyksi neuloilla" vuonna 1993[80]. Fyysikko John P. Jackson,[81] Center for Bioinformatics and Computational Biologyn johtaja ja Yhdysvaltain Marylandin yliopiston professori Steven Salzberg[82], Yalen yliopiston yleisneurologian johtaja ja Science-Based Medicine -sivuston perustaja ja päätoimittaja Steven Novella[83] sekä kliinisen lääketieteen emeritusprofessori Stanfordin yliopistossa ja lehden Scientific Review of Alternative Medicine and Aberrant Medical Practices päätoimittaja Wallace I. Sampson luonnehtivat akupunktiota näennäistieteeksi[84] tai näennäislääketieteeksi vuonna 2005.[85]
Belgialainen Willem Betz pseudotieteen ja paranormaalien ilmiöiden kriittisen arvioinnin opintopiiristä esitti lisäksi vuonna 2005, että WHO:n vuoden 2003 julkaiseman raportin tiedot ovat vääriä ja todistavat sen, että WHO:hon on soluttautunut vaihtoehtoisen lääketieteen sanansaattajjia[86].
Edzard Ernst and Simon Singh esittivät vuonna 2008 julkaistussa vaihtoehtohoitoja käsitelleessä kirjassaan, että kun kokeellisten tutkimusten laatu on parantunut vuosikymmenien kuluessa (paremman sokkoutuksen, neulojen lumekäytön yms. johdosta), tulokset ovat sisältäneet vähemmän ja vähemmän todisteita akupunktion lumevaikutusta paremmasta tehosta useimpien vaivojen hoidossa[87]. Ernst oli tullut kuitenkin samana vuonna julkaistussa akupunktioon keskittyvässä tutkimuskatsauksessaan siihen tulokseen, että akupunktion asema tieteellisessä tarkastelussa oli parantunut edeltävän kahdeksan vuoden aikana siten, että akupunktion tehosta oli saatu näyttöä yhä useamman sairauden hoidossa[40].
On esitetty myös väite, jonka mukaan akupunktion vaikuttavuuden tutkimuksessa on vaikea käyttää asiaankuuluvia lumekontrolleja, koska akupunktio on luonteeltaan invasiivista ja helposti havaittavaa[38][40][88] Tästä huolimatta vuonna 2011 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa saatiin tulos, jonka mukaan plasebo-neulat ja aidot akupunktioneulat vähensivät syöpäpotilaiden kipuja yhtä tehokkaasti.[89] Vuonna 2013 aloitetun ruotsalaistutkimuksen mukaan plasebo-neulat ja aidot neulat vaikuttavat yhtä tehokkaasti myös stressiin.[90]
Vuonna 2009 julkaistiin kivun hoitoa akupunktiolla käsittelevä koontitutkimus, jonka mukaan akupunktion vaikutukset kipuun olisivat hyvin pieniä ja lyhytaikaisia, ja että useiden tieteellisten artikkeleiden johtopäätös on, että kivun lievittyminen voidaan selittää lumevaikutuksella[42] Vuonna 2011 julkaistiin toinen tutkimuskatsaus samasta aiheesta, jossa päädyttiin siihen, että niskakipua lukuun ottamatta akupunktion teho oli kyseenalainen, ja että hoitoon sisältyi vakavia terveysriskejä kuten potilaan mahdollinen kuolema[45] . Katsauksen julkaissut tiedelehti julkaisi sivuillaan kuitenkin useita vastineita, joiden mukaan katsauksessa oli metodologisia virheitä[91][92]. Yleisesti ollaan yhtä mieltä, että akupunktio on turvallista, kun sitä harjoittaa hyvin koulutettu henkilö steriileillä neuloilla.[38][93][94][95]
Akupunktiota on arvosteltu senkin perusteella, että pistemäinen ihon läpäisemätön stimulaatio on osoittautunut yhtä tehokkaaksi tietyntyyppisten pahoinvointien vähentämisessä[96].
Suomalaisen Lääkäriliitto ry:n vuonna 2016 laatiman kyselyn mukaan ainoastaan viisi prosenttia suomalaisista lääkäreistä vastusti akupunktiohoitoja. Lähes neljännes oli valmis jopa harkitsemaan niiden laajempaa lääketieteellistä käyttöä ja 12 prosenttia ei osannut ilmaista kantaansa[97].
Qi, akupunktiopisteet ja meridiaanit
Akupunktiopisteiden sijainti perustui alun perin kiinalaiseen astrologiaan.[98] Mikään tutkimus ei ole osoittanut mitään konsistenttia anatomista rakennetta tai toimintoa akupunktiopisteille tai meridiaaneille, eikä niillä ole vastinetta nykyisessä kemiassa, biologiassa tai fysiikassa.[77][78]
Perinteinen kiinalainen lääkintä kielsi ruumiinavauksen, minkä seurauksena ymmärrys kehon toiminnasta perustui järjestelmään, joka pohjautui kehon ulkopuoliseen maailmaan eikä sen sisäisiin rakenteisiin. Kehon 365 osaa perustuivat päivien määrään vuodessa, ja 12 meridiaania vastaavat Kiinan kahtatoista suurta jokea.[75]
Turvallisuus
Koska akupunktioneulat läpäisevät ihon, monet akupunktiomuodot sisältävät riskin. Koulutetun akupunktion suorittajan aiheuttamat vammat ovat harvinaisia.[95][99] Joissain tapauksissa laki vaatii, että neulat ovat kertakäyttöisiä. Joissain paikoissa neuloja saa käyttää useamman kerran, jos ne sterilisoidaan käyttökertojen välissä esimerkiksi autoklaavissa. Kun neulat ovat saastuneita, bakteeri-infektion tai muun veren kautta välittyvän infektion riski kasvaa, kuten missä tahansa neulojen uudelleenkäytössä.[100]
Arviot akupunktiosta johtuvista haitallisista tapahtumista vaihtelevat välillä 671[101] ja 1137 per 10 000 hoitokertaa.[94] Katsaus vuonna 2010 havaitsi että akupunktio on liittynyt enimmillään 86 kuolemantapaukseen tutkitun kahden vuoden aikana, useimmiten ilmarinnan takia.[102] Raportoidut haittavaikutukset sisältävät 50 bakteeri-infektiota ja yli 80 hepatiitti B -tapausta vuoden 1970 jälkeen.[100][103] Katsaus vuonna 2011 raportoi että "95 vakavaa haitallista vaikutusta mukaan lukien 5 kuolemaa" olivat ilmeisiä katsauksen kohteena olleessa kirjallisuudessa. "Ilmarinta ja infektiot olivat useiten raportoidut haittavaikutukset – –. vakavia haitallisia vaikutuksia raportoidaan edelleen."[45]
Muihin vammautumisriskeihin lukeutuu: hermon puhkaisusta johtuva hermovaurio, aivovaurio tai aivohalvaus, joka voi seurata hyvin syvistä pistoista kallon tyvessä,[104] munuaisvaurio syvistä pistoista alaselässä ja sydäntä ympäröivän suojakalvon puhkaisu.[105]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
