Aikalaissaagat (isl. samtíðarsögur) ovat keskiaikaisia kansankielellä kirjoitettuja islantilaisia saagoja. Aikalaissaagat kuvaavat 1100–1300-lukujen tapahtumia Islannissa. Ne on yleensä kirjoitettu melko pian niissä kuvattujen tapahtumien jälkeen. Aikalaissaagat ovat tärkeimpiä lähteitä 1100–1300-luvun Islannin historiaan. Niihin luetaan Islannin keskiaikaisista piispoista kertovat hagiografiset piispainsaagat (isl. biskupa sögur) sekä Sturlunga sagana (”Sturlungien saaga”, ei suom.) tunnettu kokoelma saagoja, joissa tapahtumia tarkastellaan yleensä maallisemmasta näkökulmasta. [1] Aikalaisaagoja ei ole suomennettu.
Länsi-Islannissa sijaitseva Skálholtin piispainistuin oli perustettu vuonna 1056, ja saaren pohjoiselle alueelle Hólariin perustettiin toinen piispanistuin 1100-luvun alussa. Piispainsaagat kertovat näistä Hólarissa ja Skálholtissa toimineista islantilaisista 1000–1300-luvun piispoista. Monet niiden kirjoittajista olivat piispojen aikalaisia ja oppineita kirkonmiehiä. Osa kirjoittajista tunnetaan myös nimeltä. Nykypäivään saakka ovat säilyneet seuraavat piispainsaagat ja piispoista kertovat tekstikokoelmat: [2]
- Hungrvaka (Skálholtin piispoista kertovia tekstejä)
- Þórlaks saga helga
- Páls saga biskups
- Árna saga biskups
- Jóns saga helga
- Prestsaga Guðmundar Arasonar
- Laurentius saga Kálfssonar
- Ísleifs þáttr biskups
- Jóns þáttr Halldórssonar
Piispainsaagoista vanhimpana pidetään Pyhästä Þórlakurista kertovaa saagaa (Þórlaks saga helga). Skálholtin piispa Þórlakr Þórhallsson (k. 1193) oli julistettu vuonna 1198 yleiskäräjillä (isl. Alþingi) pyhimykseksi. Häneen liitettyjä ihmeitä alettiin kirjata ylös melko pian tämän jälkeen. Lisäksi piispa Þórlakrista on hyvin varhaisessa vaiheessa laadittu myös latinankielinen pyhimyselämäkerta, josta on kuitenkin säilynyt vain fragmentteja. Tiedetään, että myös Hólarin piispa Jón Ögmundarsonista (1052-1121) on laadittu alkujaan latinankielinen saaga. Latinankielisiä tekstejä on mahdollisesti laadittu siinä tarkoituksessa, että kummankin piispan pyhyydestä saataisiin paavillinen vahvistus. Nykypäivään asti on kuitenkin kokonaisina säilynyt vain kansankielisiä piispainsaagoja. [3]
Myös Ari Viisaan (isl. inn fróði, Þorgilsson) 1100-luvun alkupuolella kirjoittama islantilaisten historia, Islantilaisten kirja (isl. Íslendingabók) sekä Islannin kristillistymisestä kertova Kristni saga (1200-l.) kertovat islantilaisista piispoista. [3]
Piispainsaagat lähteenä
Piispainsaagat ovat hagiografisia teoksia, jotka ovat saaneet tyylinsä, rakenteensa ja ideologiansa osalta vaikutteita keskiajan eurooppalaisista pyhimyselämäkerroista. Ne ovat kuitenkin myös tärkeitä historianlähteitä, sillä ne on kirjoitettu melko pian niissä kuvattujen tapahtumien jälkeen. Piispainsaagat kertovat ennen kaikkea islantilaisesta kirkkohistoriasta, mutta samalla myös Islannin historiasta yleensä, sillä piispat osallistuivat myös maalliseen hallintoon. Piispoihin liitetyt ihmeiden kuvaukset olivat saaneet vaikutteita eurooppalaisesta kirjallisuudesta, mutta ihmeiden aiheet ja tapahtumakontekstit olivat kotoperäisiä. Piispainsaagat tarjoavatkin samalla myös kurkistusikkunan aikalaisten arkielämään. Varhaisimmat piispainsaagat ovat 1200-luvun alusta eli ajalta, jolloin myös suulliselle kertomusperinteelle pohjautuvia saagoja, kuten islantilaissaagoja ja kuningassaagoja on alettu kirjoittaa. [3]
Sturlunga saga on noin vuoden 1300 paikkeilla laadittu saagoja, lyhytsaagoja (isl. þáttr ) ja sukuhistorioita sisältävä kokoelma. Osa kokoelman teksteistä aloittaa kerrontansa Islannin asuttamisen alkuvaiheista (n. v. 870 alkaen) ja osa sijoittuu 1100-luvun alkupuolelle, mutta pääosin kokoelman saagojen kerronta keskittyy erityisesti ajanjaksolle 1180–1258 ja jatkuu vuosiin 1262–1264, jolloin islantilaiset siirtyivät Norjan kuninkaan alaisuuteen. Ajanjaksosta puhutaan Sturlungien aikana (isl. Sturlungaöld) Islannissa 1100-luvun lopulla ja 1200-luvulla merkittävässä asemassa olleen Sturlungien suvun (isl. Sturlungar) mukaan. Kyseistä aikakautta leimasivat useiden päälliköiden valtataistelut. Islanti oli tällöin ennen Norjan kuninkaan vallan alle siirtymistä lähes sisällissotamaisessa tilassa. [4]
Sturlunga sagan nykyeditioissa mukana ovat seuraavat tekstit:
- Geirmundar þáttr heljarskinns
- Þorgils saga ok Hafliða
- Ættartölur (”sukuhistoriat”)
- Sturlu saga
- Sturlunga sagan esipuhe (formáli)
- Prestssaga Guðmundar Arasonar
- Guðmundar saga dýra
- Íslendinga saga
- Haukdæla þáttr
- Hrafns saga Sveinbjarnarsonar
- Þórðar saga kakala
- Svínfellinga saga
- Þorgils saga skarða
- Sturlu þáttr
- Jarteinasaga Guðmundar biskups
- Árna saga biskups
- Arons saga Hjörleifssonar (ei mukana alkuperäisessä Sturlunga sagassa)
Sturlunga sagan kaikkien tekstien kirjoittajaa ei varmuudella tunneta, mutta kokoelman saagoista laajimman, Íslendinga sagan, on todennäköisesti kirjoittanut Sturlungien sukuun kuulunut Sturla Þórðarson (1214–1284). Sturlunga saga-kokoelman laatijana pidetään Sturlan vaimon veljenpoikaa Þórðr Narfasonia (k. 1308), joka on mahdollisesti myös itse kirjoittanut osan kokoelmaan kuuluvista teksteistä. [5]
Sturlunga sagan alkuperäinen käsikirjoitus ei ole säilynyt, mutta sille perustuvia pääkäsikirjoituksia tunnetaan kaksi. Kumpikin on laadittu 1300-luvun puolivälin jälkeen. Nämä käsikirjoitukset tunnetaan tanskalaisen filologin Kristian Kålundin antamilla nimillä Króksfjarðarbók (AM 122 a fol.) ja Reykjarfjarðarbók (AM 122 b fol (Arkistoitu – Internet Archive)). Käsikirjoitusten laatijat ovat muokanneet tekstiä omien tavoitteidensa ja tarpeidensa mukaisesti, minkä seurauksena Króksfjarðarbók ja Reykjarfjarðarbók eroavat toisistaan jonkin verran sekä tyyliltään että sisällöltään. [6]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
