From Wikipedia, the free encyclopedia
Afrikankääpiökauris eli kääpiövesikauris[2] (Hyemoschus aquaticus) on Afrikassa elävä kääpiökauriiden heimon sorkkaeläinlaji. Se on heimonsa suurin laji ja afrikankääpiökauriiden suvun (Hyemoschus) ainoa. Vanhasta nimestä huolimatta se ei ole sukua hirvieläimiin kuuluville vesikauriille (Hydropotinae), mutta vesikauriiden ja myskikauriiden tavoin lajin koirailla on pidentyneet yläkulmahampaat, joita ne käyttävät taisteluissaan. Sarvia ei ole kummallakaan sukupuolella.[3]
| Afrikankääpiökauris | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Kääpiökauriit Tragulidae |
| Suku: |
Hyemoschus Gray, 1845 |
| Laji: | aquaticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hyemoschus aquaticus |
|
| Synonyymit | |
|
Moschus aquaticus Ogilby, 1841 |
|
 Afrikankääpiökauriin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Afrikankääpiökauris on heimonsa kookkain laji.[4] Arviot ruumiin pituudesta vaihtelevat 60 ja 102 senttimetrin välillä ja säkäkorkeudesta 30,5 ja 55 senttimetrin välillä.[3] Lyhyen, pörröisen, alhaalta valkoisen hännän pituus on 7,5–17 senttimetriä.[5] Aikuisen yksilön paino vaihtelee 7–16 kilogramman välillä. Koiraan keskipaino on 9,7, naaraan 12 kilogrammaa. Afrikankääpiökauris on niitä harvoja sorkkaeläimiä, joilla naaraat ovat koiraita suurempia. Vastasyntyneen poikasen painoa ei tunneta.[3]
Muiden kääpiökauriiden tavoin Afrikankääpiökauris on vankkarakenteinen, pyöreäselkäinen ja lyhytkaulainen. Takaruumis on eturuumista korkeampi,[4] mikä johtuu lihaksikkaista takajaloista. Jalat ovat ruumiinkokoon suhteutettuna lyhyet ja ohuet. Kinnerniveltentakana on mustan, kiiltävän ihon muodostama laikku.[3] Nelivarpaiset, hyvin kehittyneet sorkat muistuttavat sian sorkkia.[3][4]
Afrikankääpiökauriin kiiltävä turkki on selkäpuolelta punertavan ruskea, vatsapuolelta valkoinen. Ruumista kirjovat silmiinpistävät valkoiset poikittaisjuovat ja selän pystysuorassa rivissä kulkevat valkoiset täplät.[3] Leukaa, kurkkua ja rintaa peittää karkea karva, jossa on valkoinen, V-kirjaimen muotoinen kuvio.[3] Juovat ja täplät auttavat afrikankääpiökaurista sulautumaan varjoisaan metsäympäristöön.[5]
Pää on pieni, suippo ja kapea.[3][4] Nahkamaisessa kuonossa on viillonmuotoiset sieraimet,[3] jotka muistuttavat jonkin verran virtahevon läppämäisiä sieraimia ja ovat sopeutuneet lajin tapaan paeta veteen.[6] Kaula on lyhyt ja paksu, korvat pienet ja pyöreät.[3] Silmät ovat suuret.[5] Sarvia ei ole kummallakaan sukupuolella, mutta aikuisen koiraan yläkulmahampaat saattavat työntyä huulten välistä ulos saakka. Niitä käytetään taisteluissa aseina.[4] Myös naaraan kulmahampaat ovat suurentuneet, mutta ovat lyhyemmät ja tylpemmät.[3] Myskikauriilla ja vesikauriilla on samanlaiset kulmahampaat kuin Afrikankääpiökauriilla, mutta suuremmat.[7] Maha on kolmilokeroinen.[4] Koirailla on alaleuassa ainutlaatuiset hajurauhaset, jotka puuttuvat kaikilta muilta heimon lajeilta.[7]
Liikkuessaan afrikankääpiökauris pitää päänsä alhaalla, mikä saa eläimen näyttämään lähes kartiomaiselta. Muoto auttaa sitä kulkemaan miltei läpitunkemattoman kasvillisuuden läpi. Kasvillisuuden aiheuttamilta vammoilta sitä suojaavat myös kilpenä toimiva turkki ja selkäpuolen luja iho. Paksu iho ulottuu myös takamukseen ja kaulaan, joissa on paksut lihakset. Paksun ihon ja lihaksiston tarkoituksena saattaa olla ehkäistä taisteluvammoja, joita pitkät kulmahampaat voisivat aiheuttaa.[3]
Afrikankääpiökaurista tavataan Länsi- ja Keski-Afrikassa. Sen esiintyminen painottuu rannikon läheisyyteen.[5] Länsi-Afrikassa sen levinneisyys ulottuu Sierra Leonesta ja Kaakkois-Guineasta Liberiaan, Norsunluurannikon eteläosiin ja Lounais-Ghanaan. Keskisessä Afrikassa sen levinneisyys kattaa sademetsäalueen, joka ulottuu Nigerjoen itäpuolisesta Nigeriasta Etelä-Kameruniin, Gaboniin, Angolan Cabindan maakuntaan, Kongon tasavaltaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Afrikankääpiökauriin arvellaan hävinneen Ugandasta, mutta ainakin ennen sitä tavattiin maan läntisimmissä osissa. Sitä on havaittu myös Pohjois-Angolan Lunda Norten maakunnasta Kasaijoen läheltä, mikä on eteläisin havainto lajista.[1]
Afrikankääpiökauriin elinympäristöä ovat jokilaaksojen, puronvarsien ja soiden läheisyydessä sijaitsevat alankomaan sademetsät.[7] Afrikankääpiökaurista tapaa vain harvoin yli 250 metrin päässä lähimmästä makean veden lähteestä.[3] Sitä tavataan usein varttuneissa ylänkömetsissä. Vaikka se elää aina jokien ja purojen läheisyydessä, varsinaisilla soilla se ei ole erikoistunut elämään.[1]
Vuonna 1999 kannan kokonaismääräksi arvioitiin noin 280 000 yksilöä ja se luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi.[3] Iturin metsässä esiintymistiheydeksi on raportoitu 1,5–5,0 eläintä neliökilometriä kohden, Gabonissa jopa 28 yksilöä neliökilometriä kohden.[1]
Afrikankääpiökauris on arka ja piilotteleva.[8] Se liikkuu yksinomaan öisin.[3] Päiväsaikaan se lepää, ja on yleensä piiloutunut esimerkiksi puunrunkojen väliin, kaatuneiden puiden, tai aluskasvillisuuden joukkoon, mutta lepää yllättävän usein myös avoimemmassa paikassa.[6][5] Naaras on koirasta aktiivisempi,[5] mutta sekin viettää 40 prosenttia yöstä lepäillen.[9] Huomaamattomana pysyäkseen afrikankääpiökauris luottaa suojaväriinsä ja liikkumattomuutensa. Lepäävä Afrikankääpiökauris voi päästää vain muutaman metrin päähän, ennen kuin pakenee vastaantulijaa. Se on ainoa pieni sorkkaeläin, joka aktiivisesti kätkeytyy sukeltamalla veden alle.[6] Hyvästä uima- ja sukellustaidostaan huolimatta afrikankääpiökauris väsyy vedessä nopeasti.[6][5] Sukelluksissa olevia eläimiä kuvatessa on huomattu, että ne liikkuvat puronpohjan tasolla askeltaen tavalla, joka muistuttaa virtahevon vastaavaa käyntiä.[6] Afrikankääpiökauris ui vastavirtaan. Se nousee rantaan kohdalla, jossa on yläpuolella suojaavaa rantakasvillisuutta tai suojaavaa rantatörmää.[10]
Afrikankääpiökauris on pääosin yksineläjä.[9] Naaraat ovat paikkauskollisia ja voivat pysyä samalla reviirillä koko ikänsä. Koiraiden reviirit ovat suurempia ja menevät päällekkäin naaraiden reviirien kanssa. Koiraan reviirillä on yleensä kaksi naarasta.[5] Eräällä Ivindo-joen saarella tehdyn tutkimuksen mukaan naaraan reviiriln koko on 13–14 hehtaaria, koiraan reviirillä 20–30 hehtaaria. Kahden Iturin metsässä elävän radiopannoitetun naaraan käyttämät elinalueet olivat kooltaan 22 ja 24 hehtaaria.[9] Koiras pitää reviiriä hallussaan enimmillään vuoden, ennen kuin toinen koiras tulee sen tilalle. Afrikankääpiökauriit voivat olla toisiaan kohtaan aggressiivisia. Eräiden tutkijoiden mukaan tämä viittaa sosiaalisen hierarkian puuttumiseen.[5] Koiraat käyvät taisteluja keskenään naaraita useammin, yleensä reviirikiistojen takia. Taistelut ovat useimmiten lyhyitä. Niissä ne säntäävät toisiaan kohden suu avoinna, tönien toisiaan kuonoillaan ja yrittäen purra toisiaan kulmahampaillaan ja alaleuan etuhampaillaan.[5][3] Afrikankääpiökauriilla on ihossaan useassa kohtaa hajurauhasia, joita ne käyttävät luultavasti lajinsisäiseen viestintään. Ne liittyvät luultavasti parittelukäyttäytymiseen, mutta niitä saatetaan käyttää myös kemialliseen viestintään makuupaikoilla. Ritualisoidusta reviirin merkitsemisestä ei kuitenkaan ole todisteita. Naarasta kosiskelevan koiraan on kuvattu naarasta lähestyessä ja seuratessa päästävän lyhyitä parahduksia. Paikalliset Mbuti-pygmit kertovat lajin päästävän öisin erityisiä ”puuskutus”-huudahduksia öisin.[9]
Koska afrikankääpiökauris elää metsän suojissa, sen elinkaaresta tiedetään vain vähän, ja eri lähteissä on ristiriitaisia kertomuksia.[3] Naaras synnyttää ilmeisesti yhden poikasen kerrallaan, kerran vuodessa. Neljä nisää viittaavat siihen että poikasia voisi olla enemmänkin. Kantoaika kestää 6–9 kuukautta, joidenkin lähteiden mukaan vain neljä. Emo imettää poikasta 3-6 tai jopa yhdeksän kuukautta.[3]
Afrikankääpiökauris syö ennen kaikkea erilaisia hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä. Lisäksi sen ruokavalioon kuuluu muita meheviä kasvinosia, hyönteisiä ja sieniä. Useimpien ravintohedelmien halkaisija on noin kaksi senttimetriä.[3]
Afrikankääpiökauriin lihaa pidetään herkullisena[7] ja sitä metsästetään innokkaasti.[5] Kisanganin alueella sen ”valkoista” lihaa on verrattu osin liioitellusti kalanlihaan.[11] Paikalliset asukkaat pitävät afrikankääpiökaurista epätavallisen älykkäänä ja nokkelana selviytymään vaaratilanteista.[12] Alueilla, missä sen metsästys on sallittua, jahti onnistuu parhaiten otsalamppua käyttäen pimeän tulon jälkeen.[7] Iturin metsän keskiosissa mbuti-pygmit metsästävät afrikankääpiökaurista verkoilla. Jatkuvasta metsästyksestä huolimatta ne muodostavat edelleen noin viisi prosenttia heidän saaliistaan. Kannan säilyminen johtuu osin siitä, että he välttävät jokiympäristöä, jossa lajiin törmää tödennäköisimmin.[11] Metsästysansat ovat suurin vaara afrikankääpiökauriille. Eräällä Iturin metsässä pyydystetyllä naaraalla oli etujalassaan ansan aiheuttama kuoliomainen vamma. Tästä huolimatta se oli normaalipainoinen ja kantoi synnytysvalmista poikasta.[11]
Afrikankääpiökaurista pidetään taantuvana lajina.[1] Se on saattanut kadota suuresta osasta Länsi-Afrikkaa.[11] Suurimmat uhat ovat elinympäristöjen häviäminen ja bushmeat-metsästys. Lajia tavataan usealla suojelualueella.[1]
_(8610054436).jpg)
Afrikankääpiökauriin kuvasi virallisesti tieteelle vuonna 1841 William Ogilby Sierra Leonesta saadun tyyppiyksilön perusteella.[3] Laji esiteltiin Lontoon eläintieteelliselle seuralle vuonna 1840. Se kuvattiin nimellä Moschus aquaticus, ja sitä pidettiin eräänlaisena myskihirvenä.[13] Hän kuvasi sen Derbyn jaarlin kokoelmasta saadun yksilön perusteella. Vuonna 1845 John Edward Grey vertasi lajin kalloa myskihirvien ja aasialaisten kääpiökauriiden kalloihin ja tuli siihen tulokseen, että se muistuttaa paljon enemmän aasialaisia Tragulus-suvun kääpiökauriita kuin myskihirviä, mutta tulee luokitella omaan sukuunsa, jonka nimeksi tuli Hyemoschus.[14]
Afrikankääpiökauriista on kuvattu kolme alalajia: Nimialalaji H. a. aquaticus Sierra Leonesta, H. a. batesi Kamerunista, ja H. a. cottoni Iturin metsästä,[15] mutta niiden validius on kyseenalainen, eikä afrikankääpiökauriista eroteta nykyään alalajeja.[3][16] Sekä levinneisyysalueen länsireunan, että itäreunan yksilöiden sieraimet ovat kuitenkin kapeammat kuin niiden välissä elävillä lajitovereilla.[15]
Afrikankääpiökaurista pidetään heimonsa alkeellisimpana lajina.[3] Sen kehityslinja saattoi erota muista nykyisistä kääpiökaurislajeista jo yli 35 miljoonaa vuotta sitten.[10] Sen luuranko on monilta osin täysin samanlainen kuin mioseenikautisella kääpiökauriilla, Dorcatheriumilla. Níiden on arveltu kuuluvan jopa samaan sukuun.[17] Sukujen hampaistoissa on kuitenkin eroja. Ensimmäiset afrikankääpiökauriin fossiilit kaivettiin vuosina 1998 ja 2003 Tugenin kukkuloilta Pohjois-Keniasta, ja ovat 5,3–4,5 miljoonan vuoden takaa varhaiselta plioseenikaudelta.[18]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
