76 K 02

76 K 02 on Venäjällä 1900-luvun alussa valmistettu, kenttätykistön käyttöön suunniteltu kanuuna.

76 K 02 Suomen Tykistömuseossa Hämeenlinnassa.

76 K 02 takaatapäin.

Suomen puolustusvoimien käyttöön niitä jäi sisällissodan aikana venäläisten joukkojen joko antautuessa tai paetessa maasta.

Vuonna 1939 Suomessa oli 76 K 02 -kanuunoita noin 200 kappaletta, joista 24 kenttätykistörykmenttien ja 36 tykistösuojeluskuntien koulutuskalustona. Talvisodassa kaikki 76 K 02 -kanuunat jaettiin rintamajoukkojen käyttöön, ja niistä menetettiin 21. Välirauhan aikana Saksasta ostettiin 54 kappaletta Puolan armeijalta sotasaaliiksi saatuja 76 K 02 -kanuunoita, ja jatkosodan alussa niitä saatiin sotasaaliina puna-armeijalta viisi kappaletta. Jatkosodan lopulla 76 K 02 -kanuunoita oli Suomen armeijan käytössä 132 kappaletta. Sotien jälkeen kanuunaa nykyaikaistettiin vaihtamalla raudoitetut puupuolapyörät moottorivetoon sopiviksi kumipyöriksi, ja näin varustettuna 76 K 02 -kanuunoita oli harjoituskäytössä Rovajärven ammunnoissa vielä 1990-luvulla.^[1][2]

Tekniset tiedot

• Kaliiperi: 76 mm
• Putkipituus:
• Ammuspaino: 6,4 kg ^[3]
• Lähtönopeus: 590 m/s^[1]
• Korotusalue: –6+17°^[1]
• Sivusuuntausalue: ±3°^[1]
• Kantama: noin 10,7 km ^[3]
• Tuliasemapaino: noin 1 100 kg

Lähteet

• Talvisodan historia 1. (Sotatieteen laitoksen julkaisuja) Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-08715-7
• Jatkosodan historia 6, Sotatieteen laitoksen julkaisuja. WSOY 1994 ISBN 951-0-15332-X

Viitteet

1. Partanen, Unto: Tykistömuseon 78 tykkiä, s. 51–54. Helsinki: Tykkimiehet ry 1988. ISBN 951-99934-4-4.
2. Paulaharju, Jyri: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1996, s. 67–68. Sotamuseon julkaisuja 1/1996, Helsinki: Sotamuseo ISBN 951-25-0811-7.
3. Jatkosodan historia 6, s. 386

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 76 K 02 Wikimedia Commonsissa

• Jaeger Platoon: Finnish Army 1918 - 1945 (englanniksi)