Ähtärinjärvi
järvi Ähtärissä Etelä-Pohjanmaalla From Wikipedia, the free encyclopedia
Ähtärinjärvi [2][1] on Etelä-Pohjanmaalla Ähtärissä, Soinissa ja Alajärvellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Se on Suomen 96. suurin järvi. Jos kaikki samalla korkeudella oleva järvialtaat ajatellaan kuuluvan samaan järveen, kuuluisi siihen Ähtärinjärven lisäksi Välivesi ja Hankavesi ja sen pinta-ala olisi 53 neliökilometriä. Viranomaistiedoissa katsotaan kuitenkin, että Ähtärinjärvi päättyy Ähtärinsalmeen, joka siten muodostaa järven luusuan.[2][1][5]
| Ähtärinjärvi | |
|---|---|
 Ähtärinjärvi kesäyönä. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Etelä-Pohjanmaa |
| Kunnat | Soini, Ähtäri, Alajärvi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Ähtärinjärven alue (35.43) |
| Laskujoki | Ähtärinsalmi [1] |
| Järvinumero | 35.433.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 153,5 m [1] |
| Rantaviiva | 120,098 km [2] |
| Pinta-ala | 39,8784 km² [2] |
| Tilavuus | 0,207675 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 5,2 m [2] |
| Suurin syvyys | 27 m [2] |
| Valuma-alue | 479,98 km² [3] |
| Keskivirtaama | 8,7 m³/s [4] |
| Saaria | 49 [1] |
 Ähtärinjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Järven pinta-ala on 3 988 hehtaaria eli 39,9 neliökilometriä. Se on 28,2 kilometriä pitkä ja 4,8 kilometriä leveä. Pitkällä järvellä on neljä kapeikkoa. Yksi on Autionsalmi, joka sijaitsee Salmenkylässä. Se on kapeimmillaan vain 10 metriä leveä ja sen taakse jää lahtimainen järvenosa Ruokonen. Leveämpi kapeikko sijaitsee Suninkylän kohdalla ja kolmas etelämpänä Räntälänkylän kohdalla. Suninkylän Huutosalmen yli on rakennettu perngertie, jonka keskellä sijaitsee 50 metriä leveä silta-aukko. Salmi olisi muuten ollut alle 300 metriä leveä. Räntälänkylän kapeikko on yli 500 metriä leveä. Eteläosassa Oinonniemen kaventama salmi on 400 metriä leveä. Myös Ähtärinsalmi voisi olla yksi järven kapeikoista Väliveteen, mutta siinä kulkee järvien välinen raja. Järvellä on neljä merkittävää lahtea. Pohjoisin niistä on luonnollisesti Ruokonen, mutta yksi sijaitsee Ähtärinrannan edustalla. Se jää Hakimonniemen, Ollikkalanniemen ja -saaren taakse suojaan. Itä-Ähtärissä sijaitsee Mytkänlahti ja neljäs lahti sitä vastapäätä vastarannassa Karvaniemen vieressä.[2][1]
Järvessä on kartan mukaan 49 saarta. Ruokonen on saareton järvenosa, mutta Suninsalmen pohjoispuolella sijaitsevat Peltosaari ja Nuottisaari ja Suninsalmen eteläpuolella Isosaari sekä Lehtosaari, Vasikkasaari, Tulisaari ja Pertunsaari. Ähtärinrannan edustalla sijaitsee saarista suurin Ollikkalansaari (pinta-ala on 42 hehtaaria [5]) ja sen eteläpuolella pienempi Lehtosaari. Näiden pohjoispuolella Räntilänkylän kaakkoispuolella on Kannussaari. Järven eteläosa on aavaa järvenselkää, mutta sen keskellä sijaitsee lähes yksinäinen Toikonsaari.[1]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 208 miljoonaa kuutiometriä eli 0,208 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 5,2 metriä ja suurin syvyys on 27 metriä. Syvin kohta sijaitsee Toikonsaaren edustalla sen pohjoispuolella. Järven pituussuunnassa on havaittavissa Isosaarelta alkava syvänne, joka jatkuu etelään kulkien Kannussaaren länsipuolelta, sitten Toikonsaaren itäpuolelta jatkuen aina Oinonniemen kohdalle. Se syvenee etelään mentäessä, mutta jatkaa vielä Oinonniemestä etelään matalana syvänteenä.[2][1]
Järven rantaviivan pituus on 120,1 kilometriä. Vaikka Ähtärin keskustaajama sijaitseekin neljän kilometrin päässä Väliveden etelärannalla, eivät sen vaikutukset säteile järvelle asti. Ähtäristä lähtevä tie kantatie 68 seuraa järveä sen länsipuolella kulkien Ollikkalankylän, Ähtärinrannan, Räntilänkylän ja Rannankylän kautta ennen kuin se kaartuu järveltä luoteeseen päin. Siellä se ylittää seututien 697, joka ylittää järven Suninsalmella. Suninsalmelle tulee etelästä yhdystie 17281, joka seuraa järven itärantaa. Se ylittää järven Ähtäriltä lähdettyään Soidinperällä ja jatkaa sitten Rasin, Itä-Ähtärin, Teevasperän ja Rasinperän kautta, kunnes se kaartaa koilliseen ja risteää seututietä 697. Kuitenkin yhdystie 17473 jatkaa seututien yli Salmenkylän, missä se kohtaa länsipuolen tiet. Järven pohjoisinta osaa Ruokosta ei kierrä yleisiä teitä. Järven ympäristön asutus on haja-asutusta lukuun ottamatta Ähtärin keskustaajaman ja Alajärven Lehtimäen taajaman asutusta. Asutus on paikoin ryhmittynyt kyliin, joista rantojen läheisyydessä olevia on edellä lueteltu. Järven rantoja kiertää vapaa-ajan asuntojen ketju.[2][1][6]
Järven lasku-uoman Ähtärinsalmen virtaamatietoja ei ole käytettävissä, mutta sen sijaan Ähtärin reitin yläosan pääuoma Inhanjoen virtaamat tiedetään hyvin. Inhanjoki lähtee Hankavedestä ja laskee Ouluveteen. Siellä keskivirtaama (MQ) on 8,7 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Ylivirtaama (HQ) on joskus ollut 40 m³/s ja alivirtaama (NQ) on ollut 0,6 m³/s. Keskiylivirtaama (MHQ) on ollut keskimäärin 29 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 1,8 m³/s. Vaikka luvut eivät ole Ähtärinsalmesta, eivät sen virtaamat ole kovinkaan paljon Inhanjoen virtaamia pienempiä.[4]
Järven vedenkorkeuteen vaikutti jo 1830-luvulla Inhanjoen pato. Järven vedenkorkeutta on mitattu ja kirjattu muistiin vuodesta 1911 lähtien. Järven keskivedenkorkeus (MW) on tänä aikana ollut 153,90 metriä mpy (N60). Vuosittainen vedenkorkeuden vaihtelu on ollut keskimäärin 121 senttimetriä. Ylin vedenkorkeus (HW) on ollut 152,76 metriä toukokuussa 1922 ja alin vedenkorkeus 152,76 metriä maaliskuussa 1942. Vedenkorkeuden äärivaihtelu on siten ollut 240 senttimetriä.[5]
Järven vedenpinnan normaalikorkeus on 153,5 metriä mpy. Järvi on säännöstely vuodesta 1919 lähtien siten, että vaihteluväli on ollut yksi metri. Nykyään vedenpinnan korkeudeksi on vuodesta 1977 asti määrätty raja-arvot 152,76 metriä ja 154,41 metriä mpy., mikä tekee vaihteluväliksi 1,65 metriä. Järven säännöstelyä toteuttaa Killin Voima Oy.[1][5]
Järven jäätymistä ja jäidenlähtöä on seurattu talvesta 1929–1930 alkaen. Tapahtumien havaintopaikka on Niemiahon kylässä järven pohjoispäässä, josta seurataan pohjoisosan tapahtumia. Varhaisin jäätyminen tapahtui lokakuussa 1992 ja 2002 ja myöhäisin 27. tammikuuta 1930. Jäät ovat lähteneet aina 18. huhtikuuta 2007 ja 29. toukokuuta 1941 välisenä aikana.[5]
Mannerjään väistyessä noin 10 500 vuotta sitten oli nykyisen Ähtärinjärven alue veden peitossa. Itämeren Ancylusvaiheen vedenpinta oli noin 20–25 metriä järven nykyistä pintaa korkeammalla. Nopean maankohoamisen takia veden pinta kuitenkin laski ja Ähtärinjärvi kuroutui pohjoiseen laskevaksi järveksi noin 9 900–9 800 vuotta sitten. Suomenselän vedenjakajalla Lehtimäen Peräkylän Livonlähteellä sijainneen kuroutumiskynnyksen nykyinen korkeus on noin 157 m merenpinnan yläpuolella eli vain 3,5 metriä järven nykyistä pintaa korkeammalla. Täältä Ähtärinjärvi laski aluksi pohjoiseen nykyisen Ähtävänjoen reittiä pitkin, kunnes sille aukesi noin 3 200 vuotta sitten toinenkin laskureitti nykyistä Inhanjokea pitkin. Toisen laskureitin syntyminen oli nykyisen Pohjanlahden alueen nopeamman maankohoamisen seurauksia. Kun maa kohosi järven luoteispuolella nopeammin kuin kaakkoispuolella, kallistui järven allas samalla ja aiheutti hitaasti etenevän tulvan järven kaakkoisrantaan. Lopulta vesi tulvi kaakossa siellä sijaitsevan laskukynnyksen yli ja toinen lasku-uoma etelään päin oli syntynyt. Tämän jälkeen järvi muodosti bifurkaation 1 700 vuoden ajan, kunnes pohjoinen lasku-uoma kuivui maaperän kallistumisen vuoksi noin 1 500 vuotta sitten eli rautakaudella.[7]
Järven muinainen pohjoisuoma näkyy maastossa hyvin selvästi. Lasku-uoma on nykyään paikoin turpeen tai myös avoveden täyttämä maaston uoma. Se on korkeimmallakin kohdalla vain vähän järven nykyistä pintaa ylempänä. Maastonmuodoista ja paikannimistöstä päätteli akateemikko Kustaa Vilkuna 1950-luvulla, että uoman kuivuminen ja virtaussuunnan muutos oli tapahtunut vasta historiallisena aikana. Vasta 2000-luvulla suoritetut geologiset tutkimukset osoittivat oletuksen vääräksi ja siirsivät uoman kuivumisen ajankohtaa noin tuhat vuotta aiemmaksi.[8]
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueen (35.4) Ähtärinjärven alueella (35.43), jonka Ähtärinjärven alueeseen (35.433) järvi kuuluu.[5]
Järvi sijaitsee Ähtärin reitin latvoilla ja sen alueeseen laskee vain pieniä valuma-alueita. Näitä ovat koillisesta laskevat Leväjoen valuma-alueen (35.437) laskujoki Leväjoki, joka virtaa Alaisen Leväjärven (11 ha) ja Alasenlammen (5 ha) kautta, ja Myllypuron valuma-alue (35.436), idästä laskeva Korpisenpuron valuma-alueen (35.438) Korpisenpuro, johon yhtyy etelästä Korpisenjärven (65 ha) laskuoja, ja vastarannalle lännestä laskeva Maksajoen valuma-alue (35.435).[5]
Ähtärinjärven alueella on 11 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimpia ovat järven pohjoisosaan laskevat Lehtilampi (3 ha) ja Vallarinlampi (2 ha), Ähtärinrannan tienoille laskevat Luodeslampi (2 ha), Kaamatti (6 ha) ja Hanhilampi (2 ha), edellisistä etelämmäksi järveen laskevat Karvalampi (32 ha), Hiironen (15 ha), Ohenlampi (7 ha) ja Paskolampi (1 ha), sekä vielä kaakkoispäähän laskevat Kuorelampi (10 ha) ja Vasamanlampi (2 ha).
Järven lasku-uoma on Ähtärinsalmi, joka yhdistää Ähtärinjärven sen eteläpuolella sijaitsevaan Väliveteen, joka kuuluu Hankaveden–Väliveden alueella (35.432) Väliveteen ja sitten Hankaveteen. Vesireitti jatkaa Inhanjokea myöten Ouluveteen.[1][5]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
