runkata

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish runka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruŋkɑtɑˣ/, [ˈruŋkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uŋkɑtɑ
• Hyphenation^(key): run‧ka‧ta

Verb

runkata (vulgar, transitive, usually atelic, intransitive)

1. to beat, jerk, jack off, wank

   Synonyms: see masturboida

2. (colloquial, by extension) to attempt repeatedly

Conjugation

Inflection of runkata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		runkkaan	en runkkaa	1st sing.	olen runkannut	en ole runkannut
2nd sing.		runkkaat	et runkkaa	2nd sing.	olet runkannut	et ole runkannut
3rd sing.		runkkaa	ei runkkaa	3rd sing.	on runkannut	ei ole runkannut
1st plur.		runkkaamme	emme runkkaa	1st plur.	olemme runkanneet	emme ole runkanneet
2nd plur.		runkkaatte	ette runkkaa	2nd plur.	olette runkanneet	ette ole runkanneet
3rd plur.		runkkaavat	eivät runkkaa	3rd plur.	ovat runkanneet	eivät ole runkanneet
passive		runkataan	ei runkata	passive	on runkattu	ei ole runkattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		runkkasin	en runkannut	1st sing.	olin runkannut	en ollut runkannut
2nd sing.		runkkasit	et runkannut	2nd sing.	olit runkannut	et ollut runkannut
3rd sing.		runkkasi	ei runkannut	3rd sing.	oli runkannut	ei ollut runkannut
1st plur.		runkkasimme	emme runkanneet	1st plur.	olimme runkanneet	emme olleet runkanneet
2nd plur.		runkkasitte	ette runkanneet	2nd plur.	olitte runkanneet	ette olleet runkanneet
3rd plur.		runkkasivat	eivät runkanneet	3rd plur.	olivat runkanneet	eivät olleet runkanneet
passive		runkattiin	ei runkattu	passive	oli runkattu	ei ollut runkattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		runkkaisin	en runkkaisi	1st sing.	olisin runkannut	en olisi runkannut
2nd sing.		runkkaisit	et runkkaisi	2nd sing.	olisit runkannut	et olisi runkannut
3rd sing.		runkkaisi	ei runkkaisi	3rd sing.	olisi runkannut	ei olisi runkannut
1st plur.		runkkaisimme	emme runkkaisi	1st plur.	olisimme runkanneet	emme olisi runkanneet
2nd plur.		runkkaisitte	ette runkkaisi	2nd plur.	olisitte runkanneet	ette olisi runkanneet
3rd plur.		runkkaisivat	eivät runkkaisi	3rd plur.	olisivat runkanneet	eivät olisi runkanneet
passive		runkattaisiin	ei runkattaisi	passive	olisi runkattu	ei olisi runkattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		runkkaa	älä runkkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		runkatkoon	älköön runkatko	3rd sing.	olkoon runkannut	älköön olko runkannut
1st plur.		runkatkaamme	älkäämme runkatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		runkatkaa	älkää runkatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		runkatkoot	älkööt runkatko	3rd plur.	olkoot runkanneet	älkööt olko runkanneet
passive		runkattakoon	älköön runkattako	passive	olkoon runkattu	älköön olko runkattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		runkannen	en runkanne	1st sing.	lienen runkannut	en liene runkannut
2nd sing.		runkannet	et runkanne	2nd sing.	lienet runkannut	et liene runkannut
3rd sing.		runkannee	ei runkanne	3rd sing.	lienee runkannut	ei liene runkannut
1st plur.		runkannemme	emme runkanne	1st plur.	lienemme runkanneet	emme liene runkanneet
2nd plur.		runkannette	ette runkanne	2nd plur.	lienette runkanneet	ette liene runkanneet
3rd plur.		runkannevat	eivät runkanne	3rd plur.	lienevät runkanneet	eivät liene runkanneet
passive		runkattaneen	ei runkattane	passive	lienee runkattu	ei liene runkattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		runkata		present	runkkaava	runkattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st runkatakseni runkataksemme 2nd runkataksesi runkataksenne 3rd runkatakseen runkataksensa		past	runkannut	runkattu
2nd	inessive2	runkatessa	runkattaessa	agent4	runkkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st runkatessani runkatessamme 2nd runkatessasi runkatessanne 3rd runkatessaan runkatessansa		negative	runkkaamaton
	instructive	runkaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	runkkaamassa	—
	elative	runkkaamasta	—
	illative	runkkaamaan	—
	adessive	runkkaamalla	—
	abessive	runkkaamatta	—
	instructive	runkkaaman	runkattaman
4th3	verbal noun	runkkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st runkkaamaisillani runkkaamaisillamme 2nd runkkaamaisillasi runkkaamaisillanne 3rd runkkaamaisillaan runkkaamaisillansa

Derived terms

• runkkaaminen
• runkkari
• runkkaus
• runkki
• runkku

 

Further reading

• “runkata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• nurkata