kukkaaika

Ingrian

Etymology

From kukka (“flower”) +‎ aika (“time”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkukːɑˌɑi̯kɑ/, [ˈkukːɑˌɑi̯k]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkukːɑˌɑi̯kɑ/, [ˈkukːɑˌɑi̯ɡ̊ɑ]
• Rhymes: -ɑi̯k, -ɑi̯kɑ
• Hyphenation: kuk‧ka‧ai‧ka

Noun

kukkaaika

1. blooming time

Declension

Declension of kukkaaika (type 3/kana, ik-j gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	kukkaaika	kukkaajat
genitive	kukkaajan	kukkaaikkoin
partitive	kukkaaikkaa	kukkaaikoja
illative	kukkaaikkaa	kukkaaikkoi
inessive	kukkaajaas	kukkaajois
elative	kukkaajast	kukkaajoist
allative	kukkaajalle	kukkaajoille
adessive	kukkaajaal	kukkaajoil
ablative	kukkaajalt	kukkaajoilt
translative	kukkaajaks	kukkaajoiks
essive	kukkaaikanna, kukkaaikkaan	kukkaaikoinna, kukkaaikkoin
exessive1)	kukkaaikant	kukkaaikoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 214