kaiho

See also: kaihō

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kaiho (“harm, damage, loss”), from Proto-Uralic *kajša-w (“sickness”).^[1] Cognate with Estonian kahju, Ingrian kaiho, Karelian kaiho, Livonian ka’i, Võro kaih and Votic kaiho.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯ho/, [ˈkɑ̝i̯ɦo̞]
• Rhymes: -ɑiho
• Syllabification^(key): kai‧ho

Noun

kaiho

1. hopeless longing, saudade

Declension

Inflection of kaiho (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kaiho	kaihot
genitive		kaihon	kaihojen
partitive		kaihoa	kaihoja
illative		kaihoon	kaihoihin
		singular	plural
nominative		kaiho	kaihot
accusative	nom.	kaiho	kaihot
	gen.	kaihon
genitive		kaihon	kaihojen
partitive		kaihoa	kaihoja
inessive		kaihossa	kaihoissa
elative		kaihosta	kaihoista
illative		kaihoon	kaihoihin
adessive		kaiholla	kaihoilla
ablative		kaiholta	kaihoilta
allative		kaiholle	kaihoille
essive		kaihona	kaihoina
translative		kaihoksi	kaihoiksi
abessive		kaihotta	kaihoitta
instructive		—	kaihoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kaiho (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kaihoni kaihoni accusative nom. kaihoni kaihoni gen. kaihoni genitive kaihoni kaihojeni partitive kaihoani kaihojani inessive kaihossani kaihoissani elative kaihostani kaihoistani illative kaihooni kaihoihini adessive kaihollani kaihoillani ablative kaiholtani kaihoiltani allative kaiholleni kaihoilleni essive kaihonani kaihoinani translative kaihokseni kaihoikseni abessive kaihottani kaihoittani instructive — — comitative — kaihoineni second-person singular possessor singular plural nominative kaihosi kaihosi accusative nom. kaihosi kaihosi gen. kaihosi genitive kaihosi kaihojesi partitive kaihoasi kaihojasi inessive kaihossasi kaihoissasi elative kaihostasi kaihoistasi illative kaihoosi kaihoihisi adessive kaihollasi kaihoillasi ablative kaiholtasi kaihoiltasi allative kaihollesi kaihoillesi essive kaihonasi kaihoinasi translative kaihoksesi kaihoiksesi abessive kaihottasi kaihoittasi instructive — — comitative — kaihoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaihomme kaihomme accusative nom. kaihomme kaihomme gen. kaihomme genitive kaihomme kaihojemme partitive kaihoamme kaihojamme inessive kaihossamme kaihoissamme elative kaihostamme kaihoistamme illative kaihoomme kaihoihimme adessive kaihollamme kaihoillamme ablative kaiholtamme kaihoiltamme allative kaihollemme kaihoillemme essive kaihonamme kaihoinamme translative kaihoksemme kaihoiksemme abessive kaihottamme kaihoittamme instructive — — comitative — kaihoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaihonne kaihonne accusative nom. kaihonne kaihonne gen. kaihonne genitive kaihonne kaihojenne partitive kaihoanne kaihojanne inessive kaihossanne kaihoissanne elative kaihostanne kaihoistanne illative kaihoonne kaihoihinne adessive kaihollanne kaihoillanne ablative kaiholtanne kaihoiltanne allative kaihollenne kaihoillenne essive kaihonanne kaihoinanne translative kaihoksenne kaihoiksenne abessive kaihottanne kaihoittanne instructive — — comitative — kaihoinenne third-person possessor singular plural nominative kaihonsa kaihonsa accusative nom. kaihonsa kaihonsa gen. kaihonsa genitive kaihonsa kaihojensa partitive kaihoaan kaihoansa kaihojaan kaihojansa inessive kaihossaan kaihossansa kaihoissaan kaihoissansa elative kaihostaan kaihostansa kaihoistaan kaihoistansa illative kaihoonsa kaihoihinsa adessive kaihollaan kaihollansa kaihoillaan kaihoillansa ablative kaiholtaan kaiholtansa kaihoiltaan kaihoiltansa allative kaiholleen kaihollensa kaihoilleen kaihoillensa essive kaihonaan kaihonansa kaihoinaan kaihoinansa translative kaihokseen kaihoksensa kaihoikseen kaihoiksensa abessive kaihottaan kaihottansa kaihoittaan kaihoittansa instructive — — comitative — kaihoineen kaihoinensa

Derived terms

• kaihertaa
• kaihoisa
• kaihota

 

compounds

• kaihomieli
• kaihonkukka

 

References

1. Junttila, Santeri, Kallio, Petri, Holopainen, Sampsa, Kuokkala, Juha, Pystynen, Juho, editors (2020–), “kaiho”, in Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja‎ (in Finnish), retrieved 2024-01-01

Further reading

• “kaiho”, in Kielitoimiston sanakirja‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• ahkio, haiko, hikoa, kihoa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kaiho. Cognates include Finnish kaiho and Estonian kahju.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑi̯ho/, [ˈkɑi̯hŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑi̯ho/, [ˈkɑi̯ho̞]
• Rhymes: -ɑi̯ho
• Hyphenation: kai‧ho

Noun

kaiho

1. whining
2. craving, longing
   • 1915, Volmari Porkka, “1149a. Soikkola. III 10 b”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎, volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 5-6:

     Kelle on linnaa ikkäävä, // Kelle on kaiho Kaarastaa,

     Whoever has his boring city, // Whoever has a longing for Kaarasta,

3. loss, damage

Declension

Declension of kaiho (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	kaiho	kaihot
genitive	kaihon	kaihoin, kaiholoin
partitive	kaihoa	kaihoja, kaiholoja
illative	kaihoo	kaihoi, kaiholoihe
inessive	kaihoos	kaihois, kaiholois
elative	kaihost	kaihoist, kaiholoist
allative	kaiholle	kaihoille, kaiholoille
adessive	kaihool	kaihoil, kaiholoil
ablative	kaiholt	kaihoilt, kaiholoilt
translative	kaihoks	kaihoiks, kaiholoiks
essive	kaihonna, kaihoon	kaihoinna, kaiholoinna, kaihoin, kaiholoin
exessive1)	kaihont	kaihoint, kaiholoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (longing): ikävä

Derived terms

• kaihota

 

Descendants

• → Votic: kaiho

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 123

Votic

Etymology

Borrowed from Ingrian kaiho.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkɑi̯ho/, [ˈkɑi̯ho]
• Rhymes: -ɑi̯ho
• Hyphenation: kai‧ho

Noun

kaiho

1. loss, damage, harm

Inflection

Declension of kaiho (type II/võrkko, no gradation)
	singular	plural
nominative	kaiho	kaihod
genitive	kaiho	kaihojõ, kaihoi
partitive	kaihoa	kaihoitõ, kaihoi
illative	kaihosõ, kaiho	kaihoisõ
inessive	kaihoz	kaihoiz
elative	kaihossõ	kaihoissõ
allative	kaiholõ	kaihoilõ
adessive	kaihollõ	kaihoillõ
ablative	kaiholtõ	kaihoiltõ
translative	kaihossi	kaihoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kaiho”, in Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn