Runo

• Jotta runo miellyttäisi minua, siinä pitää olla joko musiikkia tai järkeä; ellei siinä ole kumpaakaan, minun on myönnettävä, etten jaksa siitä harrastua. (Samuel Taylor Coleridge)

• Runo ei välttämättä ole vaikeaselkoinen, vaikka se ei yritäkään olla kansantajuinen. Riittää, jos teos avautuu niille joille se on kirjoitettu. (S. T. Coleridge)

• - Eihän se vain ole runoa? keskeytti hänen isänsä taas. - Ei, ei. - Hauska kuulla, tuumi Weller. - Runous on luonnotonta; kukaan ei puhu runoa, paitsi suntio Tapaninpäivänä, tai Warrenin kenkämuste tai Rowlandin öljy tai joku niistä puliveivareista. (Charles Dickens)

• Kun Robert Frostia pyydettiin selittämään eräs runonsa, hän vastasi: "Mitä te tahdotte minun tekevän - lukevan sen uudestaan huonommalla englannilla?" (H. E. F. Donohue)

• Ei ole mitään syytä, että runon tulisi olla pitkä. Jokainen sana on kerran ollut runo. (Ralph Waldo Emerson)

• Jokaisen runon tulisi koostua säkeistä jotka ovat runoja. (Ralph Waldo Emerson)

• En ole vielä koskaan runoa aloittaessani tiennyt, miten se päättyy. Runon kirjoittaminen on löytämistä. (Robert Frost)

• Vapaan mitan kirjoittajat saavat ideansa korjaamattomista oikaisuvedoksista. (Robert Frost)

• Hyvä runokokoelma on täydellinen lääke tavallisiin sielunhäiriöihin, ja sitä voi käyttää yhtä hyvin ennaltaehkäisyyn kuin hoitoon. (Robert Graves)

• Tohtori Donnen säkeet ovat kuin Jumalan rauha; ne käyvät yli kaiken ymmärryksen. (Jaakko I)

• Kaikki hyvät runot ovat kuin kaikessa rauhassa tehtyjä impromptuja. (Joseph Joubert)

• pikkusievää biedermeier-lyriikkaa / karvapersemiehet vaativat. (Väinö Kirstinä)

• Ja minkä mä taidan, jos elämä tää / vain mulle on suuri runo, / mihin saimme me Luojalta langat vaan / ja Luojalta käskyn: puno!" (Eino Leino) ^[1]

• Runon ei pitäisi tarkoittaa / vaan olla. (Archibald MacLeish)

• Runokokoelman julkaiseminen on kuin pudottaisi ruusun terälehden Isokanjoniin ja odottaisi kaikua. (Don Marquis)

• On helpompi kirjoittaa keskinkertainen kuin ymmärtää hyvä runo. (Michel Eyquem de Montaigne)

• Runojen kirjoittaminen on kuin rakastelua: ei koskaan tiedä, onko oma nautinto jaettua. (Cesare Pavese)

• Runo on monille vaikea asia, kun he eivät huomaa / että meret kasvavat metsien yllä. (Jyrki Pellinen)

• Vanhat runot ovat hautautuneet syvälle arkkujen pölyyn. (Po Chü-i)

• Runous on puhetta, puhe kävelemistä, ja se joka ei tätä tajua ei ikinä kirjoita hyvää runoa. (Pentti Saarikoski)

• Runokokoelma ei ole hyvä, ellei siinä ole myös epäonnistuneita runoja. Minusta puistojen karsitut puut ovat rumia. (Pentti Saarikoski)

• Arjen harmaus painaa - / oi Runo, lohtua tuo! (Kaarlo Sarkia)

• Ei marmori eivätkä ruhtinaiden kullatut muistomerkit elä niin kauan kuin tämä mahtava runo. (William Shakespeare)

• Runotekniikka ei noudata sääntöjä, vaan sääntöjen poikkeuksia. (Juhani Siljo)

• Minä en tee runoja, vaan minä luon itseäni, runoni ovat minulle tie omaan itseeni. (Edith Södergran)

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

1. ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 413. Otava, 1989. ISBN 9511109618.