”Luonnontuntemus ja luonnonsuojelu ovat mielestäni tällä hetkellä tärkein osa kulttuuria, joskaan sitä ei sellaiseksi tunnusteta. Ihmisten kulttuuriset aikaansaannokset ovat kakkosluokkaa.”
Mutta kulttuurin silpomasta ulkomuodostaan huolimatta on Imatra yhä uljas valtijatar luonnon mahtavien äänien joukossa, salin kruunattu laulajatar tuhansien järvienmaassa. Nyt, kun se on suoriutunut venäläisajasta ja säästynyt maan mahtavien vainolta, nyt se uhrataan sovitusuhrina Mammonan alttarille kaikkien niiden tyhmyyksien sovittamiseksi, joita me alaikäisten lasten lailla olemme itsenäisyytemme ensimmäisessä huumauksessa tehneet. Imatran voima-asema on päivän tunnussana, joka muka avaa portit sadun aarreaittaan.
Se on luonto, joka vetää tikan poikaista puuhun. Ja puutmetsässä, ehkä kaikki yhden ja saman viisaan käsialaa, ovat toki yksi oikea, toinen väärä." (Aleksis Kivi) [3]
Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetää. (Pudasjärvi) (Kansanrunousarkisto)