Imartelu

• Imartelu on kuin kölninvesi, tarkoitettu haisteltavaksi, ei nieltäväksi. (Josh Billings)

• Kuuntele hölmön moitetta! se on ruhtinaallista imartelua. (William Blake)

• Imartelijat näyttävät ystäviltä niin kuin sudet koirilta. (George Chapman)

• Kateus on imartelun rehellisin muoto. (John Churton Collins) ^[1]

• Matkiminen on vilpittömintä imartelua. (C. C. Colton)

• Joka ei opi rakastamaan, sen täytyy oppia imartelemaan. (J. W. von Goethe)

• Imartelijat tekevät kermajuustoa liidusta. (Thomas Hood)

• Mielistelijä ei saa menettää malttiaan. (Jiddishinkielinen sananlasku)

• Rehti kiitos on vain velka, mutta imartelu on lahja. (Samuel Johnson)

• On yksi ja sangen laaja laji ihmisiä, joiden sydämeen käy tie vain mairimisen kautta. (Maria Jotuni)

• Ellemme itse imartelisi itseämme, ei muiden imartelu voisi meitä vahingoittaa. (La Rochefoucauld)

• Mitä enemmän rakastamme ystäviämme, sitä vähemmän heitä imartelemme. (Molière)

• Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askelilleen. (Raamattu, Sananl. 29:5)

• Joka osaa nuolla, osaa purra. (Ranskalainen sananlasku)

• Imarrelkaa aina läpinäkyvästi, sillä ihmistä imartelee erikoisesti se että pidätte häntä imartelun arvoisena. (George Bernard Shaw)

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.

1. ↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 88. Otava, 1989. ISBN 9511109618.