suvakki

Suomi

Substantiivi

suvakki (5-A)

1. (nettislangia, halventava) suvaitsevaisuuden kannattaja tai edistäjä

   Suomen ongelma ei ole somalit vaan suvakit. Itseään muita ylempänä ja parempana pitävä "suvaitsevaisto" haluaa "jalomielisesti" suvaita vain niitä, joita se tosiasiallisesti pitää itseään alempiarvoisina. (James Hirvisaari, Somalit ja suvakit)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suvakki	suvakit
genetiivi	suvakin	suvakkien (suvakkein)
partitiivi	suvakkia	suvakkeja
akkusatiivi	suvakki; suvakin	suvakit
sisäpaikallissijat
inessiivi	suvakissa	suvakeissa
elatiivi	suvakista	suvakeista
illatiivi	suvakkiin	suvakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suvakilla	suvakeilla
ablatiivi	suvakilta	suvakeilta
allatiivi	suvakille	suvakeille
muut sijamuodot
essiivi	suvakkina	suvakkeina
translatiivi	suvakiksi	suvakeiksi
abessiivi	suvakitta	suvakeitta
instruktiivi	–	suvakein
komitatiivi	–	suvakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	suvaki-
vahva vartalo	suvakki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kooste sanoista suvaitsevainen ja vajakki. Ensimmäinen käyttö Fundamentti-blogissa keväällä 2012^[1], josta se saman vuoden aikana levisi maahanmuuttoa vastustavien käyttöön.^[2] Syksyllä 2015 sana yleistyi laajempaan käyttöön.^[3]

Liittyvät sanat

• mokuttaja

Yhdyssanat

suvakkihuora