shekki

Suomi

Substantiivi

shekki (5-A)

1. (taloustiede) rinnakkainen kirjoitusasu sanasta sekki

Ääntäminen

• IPA: /ˈʃekːi/
• tavutus: shek‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	shekki	shekit
genetiivi	shekin	shekkien (shekkein)
partitiivi	shekkiä	shekkejä
akkusatiivi	shekki; shekin	shekit
sisäpaikallissijat
inessiivi	shekissä	shekeissä
elatiivi	shekistä	shekeistä
illatiivi	shekkiin	shekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	shekillä	shekeillä
ablatiivi	shekiltä	shekeiltä
allatiivi	shekille	shekeille
muut sijamuodot
essiivi	shekkinä	shekkeinä
translatiivi	shekiksi	shekeiksi
abessiivi	shekittä	shekeittä
instruktiivi	–	shekein
komitatiivi	–	shekkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sheki-
vahva vartalo	shekki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englantilainen laina^[1]

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• šekki, sekki

Yhdyssanat

• shekkitili

Käännökset

1. paperinen maksuväline, jonka saaja käy lunastamassa sille kirjoitetun summan pankissa

Ks. sekki