sepeli

Suomi

Substantiivi

sepeli (6)^[1]

1. karkea kivimurske, jota käytetään teissä, pihoilla sekä perustana

Ääntäminen

• IPA: /ˈsepeli/
• tavutus: se‧pe‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sepeli	sepelit
genetiivi	sepelin	sepelien sepeleiden sepeleitten
partitiivi	sepeliä	sepeleitä sepelejä
akkusatiivi	sepeli; sepelin	sepelit
sisäpaikallissijat
inessiivi	sepelissä	sepeleissä
elatiivi	sepelistä	sepeleistä
illatiivi	sepeliin	sepeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sepelillä	sepeleillä
ablatiivi	sepeliltä	sepeleiltä
allatiivi	sepelille	sepeleille
muut sijamuodot
essiivi	sepelinä	sepeleinä
translatiivi	sepeliksi	sepeleiksi
abessiivi	sepelittä	sepeleittä
instruktiivi	–	sepelein
komitatiivi	–	sepeleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sepeli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

venäjän sanasta ще́бень (štšeben), ще́бель (štšebel)^[2]

Liittyvät sanat

• murske
• sora

Johdokset

• verbit: sepelöidä

Yhdyssanat

sepelialusta, sepelikerros, sepelikivi, sepelimurska, sepelimylly, sepelipäällyste, sepelitie

Aiheesta muualla

• sepeli Kielitoimiston sanakirjassa