sarkofagi

Suomi

Substantiivi

sarkofagi (5)^[1]

1. yleensä kivestä tehty säiliö ruumiille tai ruumisarkulle

   Egyptiläiset sulkivat monet muumiot sarkofageihin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑrkoˌfɑgi/
• tavutus: sar‧ko‧fa‧gi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sarkofagi	sarkofagit
genetiivi	sarkofagin	sarkofagien (sarkofagein)
partitiivi	sarkofagia	sarkofageja
akkusatiivi	sarkofagi; sarkofagin	sarkofagit
sisäpaikallissijat
inessiivi	sarkofagissa	sarkofageissa
elatiivi	sarkofagista	sarkofageista
illatiivi	sarkofagiin	sarkofageihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sarkofagilla	sarkofageilla
ablatiivi	sarkofagilta	sarkofageilta
allatiivi	sarkofagille	sarkofageille
muut sijamuodot
essiivi	sarkofagina	sarkofageina
translatiivi	sarkofagiksi	sarkofageiksi
abessiivi	sarkofagitta	sarkofageitta
instruktiivi	–	sarkofagein
komitatiivi	–	sarkofageine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sarkofagi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ranskan ja latinan kautta muinaiskreikasta, sanoista σάρξ 'liha' ja -φάγος verbistä ἔφαγον 'syödä', mikä tarkoittaa 'lihaa syövä', 'lihansyöjä', alun perin fraasista lithos sarkophagos, 'lihaa syövä kivi'

Käännökset

1. yleensä kivestä tehty säiliö ruumiille tai ruumisarkulle

azeri: sarkofaq englanti: sarcophagus italia: sarcofagi m. puola: sarkofag ranska: sarcofage m.

ruotsi: sarkofag saksa: Sarkophag m. turkki: lahit venäjä: саркофаг m.

Aiheesta muualla

• sarkofagi Kielitoimiston sanakirjassa