risu

Katso myös: rišu

Suomi

Substantiivi

risu (1)^[1]

1. pieni kuivunut oksa

Ääntäminen

• IPA: /ˈrisu/
• tavutus: ri‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	risu	risut
genetiivi	risun	risujen
partitiivi	risua	risuja
akkusatiivi	risu; risun	risut
sisäpaikallissijat
inessiivi	risussa	risuissa
elatiivi	risusta	risuista
illatiivi	risuun	risuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	risulla	risuilla
ablatiivi	risulta	risuilta
allatiivi	risulle	risuille
muut sijamuodot
essiivi	risuna	risuina
translatiivi	risuksi	risuiksi
abessiivi	risutta	risuitta
instruktiivi	–	risuin
komitatiivi	–	risuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	risu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pieni kuivunut oksa

englanti: dry twig

Liittyvät sanat

• havu, karahka, risuinen

Johdokset

• substantiivit: risukko

Yhdyssanat

risuaita, risukarhi, risukasa, risukimppu, risuläjä, risumaja, risuparta, risupesä, risusavotta, risuäes

Idiomit

• antaa risua – antaa selkään, kurittaa
• saada risuja – saada moitteita, tai tuhmille lapsille annettava joululahja

Aiheesta muualla

• risu Kielitoimiston sanakirjassa

Korsika

Substantiivi

risu

1. riisi

Kroatia

Substantiivi

risu

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta ris
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta ris

Viro

Substantiivi

risu (gen risu, part risu)

1. ryönä, törky
2. roina
3. ryökäle

Liittyvät sanat

• risustama

Aiheesta muualla

• risu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)