patukka

Suomi

Substantiivi

patukka (14-A)

1. pamppu
2. pitkänomainen, pötkömäinen tuote, etenkin elintarvike

   suklaapatukka

3. palmikko
4. (slangia) siitin

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑt̪ukːɑ/
• tavutus: pa‧tuk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	patukka	patukat
genetiivi	patukan	patukoiden patukoitten patukkojen (patukkain)
partitiivi	patukkaa	patukoita patukkoja
akkusatiivi	patukka; patukan	patukat
sisäpaikallissijat
inessiivi	patukassa	patukoissa
elatiivi	patukasta	patukoista
illatiivi	patukkaan	patukkoihin patukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	patukalla	patukoilla
ablatiivi	patukalta	patukoilta
allatiivi	patukalle	patukoille
muut sijamuodot
essiivi	patukkana	patukkoina patukoina
translatiivi	patukaksi	patukoiksi
abessiivi	patukatta	patukoitta
instruktiivi	–	patukoin
komitatiivi	–	patukoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	patuka-
vahva vartalo	patukka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< venäjän sanasta батог^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

lakritsipatukka, suklaapatukka

Aiheesta muualla

• patukka Kielitoimiston sanakirjassa