kurva

Suomi

Substantiivi

kurva (10)^[1]

1. (murteellinen, harvinainen) tien mutka

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurʋɑ/
• tavutus: kur‧va

Etymologia

• lainasana ruotsista

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kurva	kurvat
genetiivi	kurvan	kurvien (kurvain)
partitiivi	kurvaa	kurvia
akkusatiivi	kurva; kurvan	kurvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kurvassa	kurvissa
elatiivi	kurvasta	kurvista
illatiivi	kurvaan	kurviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kurvalla	kurvilla
ablatiivi	kurvalta	kurvilta
allatiivi	kurvalle	kurville
muut sijamuodot
essiivi	kurvana	kurvina
translatiivi	kurvaksi	kurviksi
abessiivi	kurvatta	kurvitta
instruktiivi	–	kurvin
komitatiivi	–	kurvine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kurva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kurvi

Johdokset

• adjektiivit: kurvainen, kurvikas
• verbit: kurvata

Yhdyssanat

kuolemankurva

Aiheesta muualla

• kurva Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kurva (10)^[2]

1. (vanhentunut) huora

   Vaimon nain ja kurvan sain^[3]

   Kuin oli kurva kulkenunna, saanut portto Pohjolasta^[4]

Etymologia

• slaavilainen laina, vrt. ven. курва ("huora", "portto"), kirkkoslaavin куръва, serbokroaatin курва, kurva, puolan kurwa jm.

Albania

Substantiivi

kurva

1. (taivutusmuoto) yksikön määräisen muodon nominatiivi sanasta kurvë
2. (taivutusmuoto) monikon määräisen muodon nominatiivi sanasta kurvë
3. (taivutusmuoto) monikon määräisen muodon akkusatiivi sanasta kurvë

Ido

Adjektiivi

kurva (yksikön akkusatiivi kurvan; monikko kurvai, monikon akkusatiivi kurvain)

1. käyrä, taivutettu

Indonesia

Substantiivi

kurva

1. tien mutka
2. (geometria) käyrä

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kȗrva	kȗrve
genetiivi	kȗrvē	kȗrvīkȗrvā
datiivi-lokatiivi	kȗrvi	kȗrvama
akkusatiivi	kȗrvu	kȗrve
vokatiivi	kurvo	kȗrve
instrumentaali	kȗrvōm	kȗrvama

kȗrva f. 

1. (alatyyliä) huora

Ääntäminen

• IPA: /'kûːrʋa/
• tavutus: kur‧va

Liittyvät sanat

Synonyymit

• drolja, kuja

Verbi

kurva

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kurvati

Meänkieli

Substantiivi

kurva

1. huora^[5]

Ruotsi

Substantiivi

kurva yl. (1) (yks. määr. kurvan [luo], mon. epämäär. kurvor [luo], mon. määr. kurvorna [luo])

1. (geometria) käyrä
2. kaareva muoto
3. tien mutka, kurvi

Aiheesta muualla

• kurva Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Slovakki

Substantiivi

kurva f.

1. (alatyyliä) huora, prostituoitu

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *kury

Sloveeni

Substantiivi

kurva f.

1. (alatyyliä, murteellinen) rinnakkaismuoto sanalle kúrba

Ääntäminen

• IPA: /ˈkúrːʋa/
• tonaalinen ääntämys: kȗrva

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *kury

Tšekki

Interjektio

kurva

1. (alatyyliä) vittu

Substantiivi

kurva f.

1. (alatyyliä) huora

Ääntäminen

• IPA: [kʊrva]

Tavutus

• tavutus: kur‧va

Etymologia

• sanasta hurva < keskiyläsaksan sanasta huore < muinaisyläsaksan sanasta huora < germaanisen kantakielen sanasta *hōrǭ < indoeurooppalaisen kantakielen sanoista *kāro-, *keh₂ro- ('rakas', 'rakastettu')

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kurva	kurvy
genetiivi	kurvy	kurev
datiivi	kurvě	kurvám
akkusatiivi	kurvu	kurvy
vokatiivi	kurvo	kurvy
lokatiivi	kurvě	kurvách
instrumentaali	kurvou	kurvami

Liittyvät sanat

Synonyymit

• děvka, šlapka, běhna, prostitutka

Unkari

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurvɒ/

Tavutus

• tavutus: kur‧va

Adjektiivi

kurva

1. (alatyyliä, slangia) huoramainen

Adverbi

kurva

1. (alatyyliä, slangia) vitun, erittäin

Substantiivi

kurva

1. (alatyyliä) huora, prostituoitu

Viro

Adjektiivi

kurva

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kurb