kirsu

Katso artikkeli Kirsu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kirsu (1)^[1]

1. eräiden nisäkkäiden (koira- ja kissaeläinten) karvattomana erottuva kuonon pää, jossa ovat sieraimet, eläimen nenää vastaava kehonosa

   Onkohan koiralla kuumetta, kun kirsu on kuiva ja kuuma.

   Viimeistelyvaiheessa eläintentäyttäjä maalaa ilveksen kirsun ja huulet sekä kampaa turkin. (KSML)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirsu/
• tavutus: kir‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirsu	kirsut
genetiivi	kirsun	kirsujen
partitiivi	kirsua	kirsuja
akkusatiivi	kirsu; kirsun	kirsut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirsussa	kirsuissa
elatiivi	kirsusta	kirsuista
illatiivi	kirsuun	kirsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirsulla	kirsuilla
ablatiivi	kirsulta	kirsuilta
allatiivi	kirsulle	kirsuille
muut sijamuodot
essiivi	kirsuna	kirsuina
translatiivi	kirsuksi	kirsuiksi
abessiivi	kirsutta	kirsuitta
instruktiivi	–	kirsuin
komitatiivi	–	kirsuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kirsu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• mahdollisesti variantti sanasta kärsä

Käännökset

1. nisäkkään kuononpää

bosnia: rinarij m. englanti: rhinarium katalaani: rinari m. luxemburg: Nuesspigel m.

portugali: rinário m. ruotsi: nosspets yl., nosspegel yl. saksa: Nasenspiegel m. viro: koonuots

Aiheesta muualla

• kirsu Kielitoimiston sanakirjassa