juoru

Suomi

Substantiivi

juoru (1)

1. toisen henkilön henkilökohtaisiin asioihin liittyvä huhu
2. juorujen (Tradescantia) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuo̯ru/
• tavutus: juo‧ru

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juoru	juorut
genetiivi	juorun	juorujen
partitiivi	juorua	juoruja
akkusatiivi	juoru; juorun	juorut
sisäpaikallissijat
inessiivi	juorussa	juoruissa
elatiivi	juorusta	juoruista
illatiivi	juoruun	juoruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	juorulla	juoruilla
ablatiivi	juorulta	juoruilta
allatiivi	juorulle	juoruille
muut sijamuodot
essiivi	juoruna	juoruina
translatiivi	juoruksi	juoruiksi
abessiivi	juorutta	juoruitta
instruktiivi	–	juoruin
komitatiivi	–	juoruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	juoru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. toisen henkilön henkilökohtaisiin asioihin liittyvä huhu

englanti: gossip ruotsi: skvaller

turkki: dedikodu venäjä: сплетня, злословие

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: juoruava, juoruileva
• substantiivit: juoruilija, juoruilu
• verbit: juoruilla, juoruta

Yhdyssanat

juoruakka, juorukalenteri, juorukello, juorupalsta, juorutoimittaja, juoruämmä, seurapiirijuoru

Aiheesta muualla

• juoru Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 264, 396 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa