fuuga

Katso artikkeli Fuuga Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

fuuga (10)

1. (musiikki) sävellys jonka aiheet kertautuvat eri äänissä
2. (psykiatria) dissosiatiivinen pakkovaellus

Ääntäminen

• IPA: /ˈfuːɡɑ/
• tavutus: fuu‧ga

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fuuga	fuugat
genetiivi	fuugan	fuugien (fuugain)
partitiivi	fuugaa	fuugia
akkusatiivi	fuuga; fuugan	fuugat
sisäpaikallissijat
inessiivi	fuugassa	fuugissa
elatiivi	fuugasta	fuugista
illatiivi	fuugaan	fuugiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fuugalla	fuugilla
ablatiivi	fuugalta	fuugilta
allatiivi	fuugalle	fuugille
muut sijamuodot
essiivi	fuugana	fuugina
translatiivi	fuugaksi	fuugiksi
abessiivi	fuugatta	fuugitta
instruktiivi	–	fuugin
komitatiivi	–	fuugine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	fuuga-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. sävellys jonka aiheet kertautuvat eri äänissä

armenia: ֆուգա (fuga) englanti: fugue espanja: fuga f. friuli: fughe f. italia: fuga f. ranska: fugue f.

ruotsi: fuga saksa: Fuga m., Fuge f. turkki: füg venäjä: фуга f. viro: fuuga

Aiheesta muualla

• fuuga Kielitoimiston sanakirjassa