bonus

Suomi

Substantiivi

bonus (39)

1. korvaus, lisä, palkkio, vastike
2. (erityisesti) palkan lisäksi saatu tulospalkkio

   Kevan koko henkilöstö saa bonuksen ”erinomaisesta vuoden aikana tehdystä työstä”. (hs.fi)

3. (erityisesti) rahan käyttämisestä tiettyyn paikkaan annettava palkkio tai alennus
4. (erityisesti) moottoriajoneuvojen vakuutuksista kertyvä alennus kun vahinkoja ei ole sattunut

   Bonusoikeudellisista autovakuutuksista annetaan vahingottomien kausien jälkeen bonusta 10% vuodessa. (pohjola.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈbonus/
• tavutus: bo‧nus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	bonus	bonukset
genetiivi	bonuksen	bonusten bonuksien
partitiivi	bonusta	bonuksia
akkusatiivi	bonus; bonuksen	bonukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	bonuksessa	bonuksissa
elatiivi	bonuksesta	bonuksista
illatiivi	bonukseen	bonuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bonuksella	bonuksilla
ablatiivi	bonukselta	bonuksilta
allatiivi	bonukselle	bonuksille
muut sijamuodot
essiivi	bonuksena	bonuksina
translatiivi	bonukseksi	bonuksiksi
abessiivi	bonuksetta	bonuksitta
instruktiivi	–	bonuksin
komitatiivi	–	bonuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	bonukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	bonus-

Liittyvät sanat

• bonari
• bonuslapsi

Aiheesta muualla

• bonus Kielitoimiston sanakirjassa
• bonus Suomen etymologisessa sanakirjassa

Latina

Adjektiivi

bōnus m., bōna f., bōnum n. (taivutus[luo])

1. hyvä

Liittyvät sanat

• pro bono

Ruotsi

Substantiivi

bonus yl. (2) (yks. määr. bonusen [luo], mon. epämäär. bonusar [luo], mon. määr. bonusarna [luo])

1. bonus

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• bonusbarn