Verbi
arvata (73) (taivutus[luo])
- antaa vastaukseksi jotain muuta kuin tieto, esimerkiksi luulo tai jotain satunnaista
- Arvasit oikein!
- Arvaapa kuka täällä kävi eilen?
- erik. sanontaa vahvistamassa
- Arvaapa tuntuiko kivalta, kun tajusin, että minua oli petetty!
- osata aavistuksen tai todennäköisyyden perusteella tehdä jotakin (joka osoittautuu oikeaksi), hoksata
- Olisihan se pitänyt arvata, että häneen ei voi luottaa.
- Arvasin hänen tulevan tänne.
- Kuten arvata saattaa, hän oli pettynyt.
- vanh. arvostella, arvioida
- Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
- (puhekieltä) uskaltaa
- Ei ulos arvaa lähteä, koska siellä tuulee 27 m/s.
- Hän oli niin pahalla päällä, ettei hänelle arvannut mennä puhumaan.
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑr.ʋɑ.t̪ɑ/
- tavutus: ar‧va‧ta
Etymologia
arjalaisperäisestä *arva-vartalosta[1]
Käännökset
1. antaa vastaukseksi jotain muuta kuin tieto, esimerkiksi luulo tai jotain satunnaista
- englanti: guess
- japani: 推察する [suisatsusuru], 予想する [yosōsuru], 言い当てる [iiateru]
- ranska: deviner
- ruotsi: gissa
|
|
|
Aiheesta muualla
- arvata Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 549 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa