Zhang Zhidong
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Zhang Zhidong (kiin.: 張之洞; pinyin: Zhāng Zhīdòng; 2. syyskuuta 1837 Xingyi, Guizhou – 4. lokakuuta 1909 Peking)[1] oli kiinalainen oppinut ja korkea keisarillinen virkamies, joka kannatti ja toteutti yhteiskunnallisia uudistuksia Qing-dynastian loppuaikoina. Zhangin tavoitteena oli teknisen kehityksen mahdollistavien tietojen omaksuminen länsimaista ja samanaikaisesti perinteisen kiinalaisen kulttuurin ja arvomaailman säilyttäminen.
Zhang syntyi Guizhoun maakunnassa, mutta kiinalaisen tavan mukaan hänen on katsottu olleen kotoisin Hebein Nanpista, jossa hänen sukunsa oli asunut vuosisatojen ajan. Hänen suvussaan oli paljon oppineita ja virkamiehiä. Zhang tuli jo nuorena tunnetuksi oppineisuudestaan. Hän suoritti keisarillisen virkatutkinnon alimman asteen poikkeuksellisesti jo 13-vuotiaana ja koko tutkinnon 26-vuotiaaksi mennessä.[1] Hänestä tuli vuonna 1865 tuomari Guangdongissa ja 1868 verovirkailija Jiangsun maakunnassa. Myöhemmin hän toimi yliopistonopettajana. Zhang herätti huomiota vuonna 1880 julkaisemalla keisarille osoitetun kirjoituksen, jossa hän arvosteli Mantšurian kiinalaisen käskynhaltijan Venäjän kanssa solmimaa epäedullista sopimusta.[2] Samana vuonna Zhang nimitettiin Kiinan koululaitoksen apulaistarkastajaksi, mistä hän siirtyi 1881 Shanxin maakunnan kuvernööriksi sekä 1884 Guangdongin ja Guangxin alueen kenraalikuvernööriksi ja varakuninkaaksi. Vuosina 1889–1907 hän oli Huguangin (nykyisen Hunanin ja Hubein) maakunnan varakuninkaana.[1][2] Taitavana hallintomiehenä Zhang kohosi vähitellen maakunnalliselta tasolta valtakunnan tason poliittiseksi vaikuttajaksi. Hän tuki leskikeisarinna Cixiä, joka antoi hänelle monia ylennyksiä.[1]
Zhangia huolettanut kysymys oli Kiinan pärjääminen modernisoituvassa maailmassa ja tarpeellisten uudistusten sovittaminen kiinalaiseen traditioon. Hän kehitti tähän ongelmaan ratkaisun, jonka mukaan Kiinan olisi omaksuttava teknistä osaamista ja tietoa länsimailta, mutta säilytettävä samalla klassinen kiinalainen henkinen perintö ja varsinkin kungfutselainen arvomaailma.[1][3] Käyttämällä uuskungfutselaisuuden käsitteitä ”olemus” (ti) ja ”tehtävä” (yong) hän loi iskulauseen ”kiinalainen oppineisuus pohjana, länsimainen tieto sovelluksena”.[3]
Toimiessaan Huguangin käskynhaltijana Zhang toteutti hallitsemallaan alueella merkittävän teollistamisohjelman, johon kuului rahapajojen sekä nahka-, tiili-, silkki-, paperi-, puuvilla- ja villatehtaiden perustamisia. Hän myös perusti 1890-luvulla Kiinan ensimmäisen rauta- ja terästehtaan, jonka sulatto tilattiin sellaisenaan Englannista. Tuotannon käynnistämisessä oli suuria vaikeuksia, koska suunnitteluvaiheessa ei huomioitu paikallisten malmien ja raaka-aineiden saatavuutta. Hovin valtuuttamana Zhang johti myös rautatien rakentamista Hankousta lähelle Pekingiä. Ratayhteys valmistui monien viivästysten jälkeen vuonna 1906. Ollessaan väliaikaisella komennuksella Nanjingissa Zhang pyrki kouluttamaan Kiinan armeijan joukkoja saksalaisten asiantuntijoiden opastuksella.[1]
Varsinkin tappiollisen Kiinan–Japanin sodan jälkeen Zhangin huomio kääntyi 1890-luvulla tarpeisiin uudistaa Kiinan koulutusjärjestelmää. Hän julkaisi vuonna 1898 teoksen Quanxuepian (”Kannustus opiskeluun”), jossa kehotettiin uudistamaan koululaitosta, lähettämään nuoria kiinalaisia opiskelemaan ulkomaille sekä kääntämään järjestelmällisesti kiinaksi länsimaista ja japanilaista kirjallisuutta hyödyllisten tietojen saamiseksi. Näitä toimia ryhdytiinkin toteuttamaan varsinkin Zhangin hallinnoimilla alueilla.[1]
Boksarikapinan aikana vuonna 1900 Zhang kieltäytyi noudattamasta keisarillisen hallituksen määräystä, jolla julistettiin sota länsimaille. Hän ja useat muut maakunnalliset johtajat keskittyivät vain rauhan säilyttämiseen omilla alueillaan yhteisymmärryksessä ulkovaltojen edustajien kanssa. Kun boksariliike kukistui ja Kiina joutui taipumaan ankariin rauhanehtoihin, Zhangia ei rangaistu tottelemattomuudestaan vaan päinvastoin leskikeisarinna Cixi kiitteli hänen kaukonäköisyyttään.[1] Boksarikapinan epäonnistumisen jälkeen myös Cixin hallitus oli valmis uudistuspolitiikkaan. Leskikeisarinna pyysi vuoden 1901 alussa korkeilta virkamiehiltään ehdotuksia uudistuksiksi. Yhdessä kuvernööri Liu Kunyin kanssa Zhang vastasi pyyntöön kolmella perinpohjaisella ehdotuksella, jotka toimivat seuraavien viiden vuoden aikana toteutettujen uudistusten pohjana. Keskeisinä elementteinä ehdotuksissa olivat uusien koulujen perustaminen, opiskelijoiden lähettäminen ulkomaisiin yliopistoihin ja vanhan virkatutkintojärjestelmän lakkauttaminen.[4] Zhang nimitettiin vuonna 1901 myös valtakunnanneuvoston jäseneksi.[2]
Vuonna 1904 Zhang sai tehtäväkseen laatia koko Kiinan koulujärjestelmälle uudet puitteet ja yksityiskohtaiset toimintasuunnitelmat, jotka myös pantiin pikaisesti toimeen. Seuraavien viiden vuoden aikana koulujen määrä Kiinassa kasvoi 73-kertaiseksi ja opiskelijoiden määrä 225-kertaiseksi. Vanha keisarillinen virkatutkintojärjestelmä lakkautettiin Zhangin toistuvien vaatimusten jälkeen vuonna 1905.[1] Vuonna 1907 hänet kutsuttiin Pekingin keisarilliseen hoviin, jossa hän sai monia korkeita virkoja.[2][1] Cixin kuoltua seuraavana vuonna Zhang ryhtyi tukemaan uutta sijaishallitsijaa, prinssi Chunia. Yuan Shikain jouduttua tammikuussa 1909 syrjään Zhangista tuli Chunin tärkein neuvonantaja. Hän kuitenkin kuoli myöhemmin samana vuonna.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
