From Wikipedia, the free encyclopedia
William Smith O’Brien (17. lokakuuta 1803 Dromoland, Claren kreivikunta, Irlanti – 18. kesäkuuta 1864 Bangor, Wales)[1] oli irlantilainen poliitikko, joka kohosi Nuori Irlanti -liikkeen johtoon 1840-luvulla ja johti vuonna 1848 epäonnistunutta kapinaa brittien valtaa vastaan.
William Smith O’Brien kuului irlantilaiseen O’Brienin aatelissukuun, jonka katsotaan periytyvän vuonna 1014 kuolleesta kuningas Brian Borusta. Hänen vanhempi veljensä oli konservativiinen parlamenttiedustaja ja Inchiquinin paroni Lucius O’Brien.[2] O’Brien itse oli parlamentin alahuoneen jäsenenä 1828–1831 ja 1835–1848. Protestanttisuudestaan huolimatta hän kannatti katolisten emansipaatiota, mutta halusi säilyttää Irlannin ja Ison-Britannian unionin. Tämän vuoksi hän alkujaan vastusti Irlannin itsehallintoliikettä johtanutta Daniel O’Connellia. O’Brienin avoin kriittisyys Irlannin brittihallintoa kohtaan kuitenkin kasvoi 1830-luvulla, eikä hän hyväksynyt O’Connellin vangitsemista vuonna 1843. Saman vuoden lokakuussa hän liittyi O’Connellin Repeal Association -järjestöön, joka tähtäsi unionin purkamiseen, ja toimi sen varapuheenjohtajana O’Connellin vankeuden aikana. O’Brien pettyi kuitenkin pian O’Connellin periaatteelliseen väkivallanvastaisuuteen, ja erosi heinäkuussa 1846 Nuori Irlanti -ryhmän kanssa Repeal Associationista.[1][2]
Tammikuussa 1847 O’Brien ja nuorirlantilaiset perustivat omaksi järjestökseen Irlannin konfederaation (Irish Confederation). Ranskassa seuraavana vuonna puhjennut helmikuun vallankumous radikalisoi Nuoren Irlannin johdon, joka ryhtyi lietsomaan myös Irlannissa kumouksellista mielialaa. O’Brien johti toukokuussa 1848 Nuoren Irlannin johdon valtuuskuntaa, joka vieraili Pariisissa tapaamassa vallankumouksen johtajia.[1][3] Kotimaassaan häntä syytettiin kansankiihotuksesta, mutta oikeudenkäynti päättyi ratkaisemattomana.[1] Kapinaa Irlannissa pelännyt Ison-Britannian hallitus määräsi lopulta Nuoren Irlannin johdon pidätettäväksi, jolloin O’Brien päätti valita mieluummin väkivaltaisen vastarinnan kuin antautumisen.[3] Hän suunnitteli yhdessä Thomas Francis Meagherin kanssa kapinan, josta kuitenkin toteutui vain 29. heinäkuuta alkanut talonpoikien tuhoontuomittu kansannousu Tipperaryn Ballingarryssa paikallista poliisia vastaan.[1] Kapinalliset joutuivat pian antautumaan ja O’Brien vangittiin. Hänet tuomittiin valtiopetoksesta kuolemaan, mutta rangaistus lievennettiin armahduksella elinikäiseksi karkotukseksi Van Diemenin maahan eli nykyiseen Tasmaniaan.[1][3]
O’Brienin sallittiin helmikuussa 1854 lähteä Tasmaniasta, minkä jälkeen hän asettui Brysseliin Belgiaan. Hänet armahdettiin kokonaan toukokuussa 1856, jolloin hän palasi Irlantiin, mutta ei enää palannut politiikkaan.[1][2] Hänelle pystytettiin patsas Dubliniin vuonna 1870, kuusi vuotta kuolemansa jälkeen.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
