William Lawrence Bragg

William Lawrence Bragg (31. maaliskuuta 1890 – 1. heinäkuuta 1971)^[2] oli australialais-brittiläinen fyysikko, joka palkittiin isänsä William Braggin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnolla 1915 kiderakenteiden analysoimisesta röntgensäteilyllä.^[3]

William Lawrence Bragg
Henkilötiedot
Syntynyt	31. maaliskuuta 1890 Adelaide, Australia
Kuollut	1. heinäkuuta 1971 (81 vuotta) Ipswich, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus	Australialais-brittiläinen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Adelaiden yliopisto Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	J. J. Thomson W. H. Bragg
Instituutti	Victorian yliopisto Cambridgen yliopisto
Oppilaat	John Crank Ronald Wilfried Gurney
Tutkimusalue	Fysiikka
Tunnetut työt	Röntgendiffraktio
Palkinnot	Nobelin fysiikanpalkinto (1915) Hughes-mitali (1931)[1]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä

Lawrence Braggin isä William Bragg oli Lawrencen syntymäkaupungin Adelaiden yliopistossa matematiikan ja fysiikan professorina. Lawrence aloitti matematiikan opinnot samaisessa yliopistossa 14-vuotiaana 1904 ja valmistui 1908. Vuotta myöhemmin he muuttivat Englantiin Bragg vanhemman saatua viran Leedsin yliopistosta. Lawrence Bragg jatkoi opintoja Cambridgen Trinity Collegessa valmistuen 1912 pääaineenaan fysiikka. Saman vuoden syksyllä hän jo julkaisi tutkielman Max von Lauen havaitsemasta röntgendiffraktiosta lehdessä Proceedings of the Cambridge Philosophical Society. Lawrence Braggin 1912 löytämä röntgendiffraktion tulkintaan olennaisesti liittyvä linkki kiteen atomien välimatkan ja röntgensäteilyn sirontakulman välillä tunnetaan nykyään Braggin lakina.

Bragg meni naimisiin 1921 Alice Grace Jenny Hopkinsonin kanssa ja he saivat kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.

Ura

Vuosina 1912–1914 Lawrence työskenteli tiiviisti isänsä kanssa tutkien röntgensäteilyn diffraktiota kiteistä. He julkaisivat tuloksensa 1915, ja jo samana vuonna heidät palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla tästä tutkimuksesta, kun Lawrence oli vasta 25-vuotias. Lawrence on kaikkien aikojen nuorimpana Nobelin fysiikanpalkinnon saanut.^[4]

Vuodesta 1938 vuoteen 1953 Bragg toimi Cavendish-laboratorion kokeellisen fysiikan professorina Cambridgen yliopistossa. Tuona aikana laboratoriossa aloitettiin biologisten materiaalien, muun muassa proteiinien ja DNAn, tutkiminen röntgenkristallografialla. Sittemmin Nobel-palkitut Francis Crick ja James D. Watson (DNA) sekä Max Perutz (hemoglobiini) tekivät uraauurtavat löytönsä Braggin toimiessa laboratorion johtajana.