Wilhelm Mauritz Klingspor

Wilhelm Mauritz Klingspor (suomeksi joskus Vilho Mauri, 7. joulukuuta 1744 Karlstorp – 15. toukokuuta 1814 Tukholma), kreivi, oli ruotsalainen sotamarsalkka. Hän toimi yli-intendenttinä vuosien 1788–1790 sodassa ja Suomen sotavoimien ylipäällikkönä Suomen sodassa syyskuuhun 1808.

Sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingspor, Per Krafft vanhemman maalaama muotokuva vuodelta 1784.

Sotilasura

Wilhelm Mauritz Klingsporin isä oli Götan hovioikeuden presidentti, vapaaherra Kristian Fredrik Klingspor. Jo lapsena hänet kirjattiin vapaaehtoiseksi Jönköpingin rykmenttiin^[1], ja vuonna 1756 hän astui Ranskassa Régiment Pologne -rykmentin palvelukseen ja sitten Nassaun prinssin rykmenttiin. Klingsporin palattua Ruotsiin ja palveltua useissa rykmenteissä hänet nimitettiin Länsipohjan rykmentin everstiksi 1779 ^[1]ja kuusi vuotta myöhemmin Dalin rykmentin komentajaksi. Hän osallistui myös seitsenvuotisen sodan taisteluihin. Vuonna 1788 Klingspor nimitettiin kuninkaan kenraaliadjutantiksi ja Kustaan sodan sytyttyä Suomeen sijoitettujen joukkojen pääintendentiksi. Klingspor ansioitui sodassa, ja hänet ylennettiin ensin kenraalimajuriksi (1789), sitten kenraaliluutnantiksi (1790) ja lopulta rauhan aikana jalkaväen kenraaliksi 1802. Vuonna 1790 Klingsporista tuli Suomessa olevien joukkojen ylipäällikkö.^[1]

Klingspor Suomessa

Vuonna 1797 Klingsporista tuli Suomen koskenperkausjohtokunnan päällikkö ja Haapaniemen sotakoulun johtaja. Hän oli mennyt 1794 uudestaan naimisiin erottuaan ensimmäisestä vaimostaan Anna Charlotta af Petersénista. Uusi puoliso Hedvig Ulrika von Willebrand oli äidin Sofia Catharina Jägerhorn af Spurilan puolelta suomalaista sukua.

Talvella 1808 Klingspor oli johtamassa salaista sota-asiain valmistelukuntaa. Se päätyi siihen, että todennäköisen venäläishyökkäyksen tapahtuessa talvella olisi tärkeintä säilyttää armeijan taistelukunto, jotta kesällä vihollinen voitaisiin lyödä Ruotsista saatavien apujoukkojen turvin. Suunnitelman mukaan Viaporiin ja Svartholmaan koottaisiin mahdollisimman paljon miehiä ja muu osa armeijasta sijoitettaisiin Hämeenlinnan ympäristöön.

Sodan syttyessä Kustaa IV Aadolf määräsi Klingsporin Suomen joukkojen ylipäälliköksi. Hän saapui Hämeenlinnaan, jonne hänen sijaisensa, kenraali Carl Nathanael af Klercker oli koonnut Suomen joukot. Suunnitelmien mukaisesti ylipäällikkö Klingspor veti suomalaisia joukkoja Pohjanmaalle odottamaan Itämeren sulamista ja Ruotsista tulevia apujoukkoja. Jatkuvalla perääntymisellä ja myöhemmin hitaalla etenemisellään hän teki kuitenkin mahdottomaksi Suomen tarmokkaan puolustuksen vuonna 1808. Varovaisen sodankäyntinsä vuoksi Klingspor sai suomalaisten keskuudessa kykenemättömän ja pelkurimaisen johtajan maineen erityisesti J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden ansiosta.

»Silloin Klingspor saapuu, marski, ylpeä kuin kuningas,
kaks on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas.
Silloin Klingspor saapuu, ottaa arvollansa komennon,
antaa käskyjä kuin Klercker, mutta käskee pakohon.»
(J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat, suom. Paavo Cajander)

Runsaan puolentoista kuukauden peräytymisen jälkeen Klingsporin kenraaliadjutantti, eversti Carl Johan Adlercreutz löi venäläiset joukot Siikajoen taistelussa 18. huhtikuuta 1808, ja sota sai uuden käänteen. Yhdeksän päivän kuluttua venäläiset voitettiin Revonlahden taistelussa. Perääntyminen päättyi siihen, ja armeija kääntyi takaisin, tosin hitaasti ja viivytellen. Vaikkei Klingsporilla ollut taistelun kanssa mitään tekemistä, kuningas ylensi hänet Revonlahden voiton jälkeen sotamarsalkaksi. Elokuussa Karstulassa kärsityn tappion jälkeen pääarmeija alkoi vetäytyä uudelleen, Oravaisten taistelussa kärsityn tappion jälkeen Klingspor solmi 29. syyskuuta Lohtajan aselevon. Samana päivänä saapui kuninkaan käskykirje, jossa ilmoitettiin armeijan ylipäällikkyyden siirtyvän Klingsporilta kenraali Carl Nathanael af Klerckerille.

Suomen sodan jälkeen

Klingsporin palattua Ruotsiin hänet määrättiin Ruotsin pohjoisen armeijan ylipäälliköksi. Hän oli mukana syöksemässä vallasta kuningas Kustaa IV Aadolfia, mistä palkkioksi hänet nimitettiin Tukholman ylikäskynhaltijaksi. Hän oli virassa 1809–1810 mutta joutui luopumaan tehtävästä, koska ei puuttunut tapahtumiin väkijoukon lynkattua hovimarsalkka, kreivi Axel von Fersenin.^[1]

Lähteet

• Veli-Matti Syrjö: / Klingspor, Wilhelm Mauritz (1744–1814) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9

Viitteet

1. Suomen sodan historia 1808–1809, s. 51.

Aiheesta muualla

• Pelokas sotamarski. Kun arkun kannen napsahdus karkoitti sotamarski Klingsporin yön selkään Lohtajalla, Hakkapeliitta, 26.09.1933, nro 39, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot