From Wikipedia, the free encyclopedia
Wheatstonen silta on sähkötekniikassa menetelmä vastuksen resistanssin määrittämiseksi. Menetelmän keksi Samuel Hunter Christien vuonna 1833. Menetelmän parannetun version teki myöhemmin tunnetuksi Charles Wheatstone vuonna 1843.[1][2]
Wheatstonen siltakytkennässä on tutkittava komponentti, sekä kolme muuta vastusta joiden resistanssit tunnetaan, galvanometri ja virtalähde. Yksi tunnetuista resistansseista voidaan säätää siten, että galvanometri näyttää nollaa.[2]
Kuvassa on tuntematon resistanssi, joka halutaan määrittää. Resistanssit , ja ovat tunnettuja sekä lisäksi resistanssia voidaan säätää. Tämän arvoa säädetään, kunnes kuvan pisteiden D ja B välillä ei ole enää jännite-eroa ja näin niiden välillä ei kulje virtaa.
Kun pisteiden B ja D välillä ei kulje virtaa, niin Kirchhoffin lain mukaisesti voidaan päätellä, että sama virta kulkee sekä vastuksen että vastuksen kautta. Samoin virta kulkee sekä vastuksen että vastuksen kautta.
Jännitelähteen positiivisen navan ja pisteen D välinen jännite-ero on sama kuin positiivisen navan ja pisteen B jännite-ero , mistä saadaan yhtälö
Vastaavasti jännitelähteen negatiivisen navan ja pisteen D jännite-ero on sama kuin negatiivisen navan ja pisteen B välinen jännite-ero , joten
Tuntemattoman vastuksen arvoksi saadaan[3]
Piirin haarojen välinen nollavirta voidaan todeta käyttämällä herkkää galvanometriä.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.