Weihaiwein taistelu

Weihaiwein taistelu (jap. 威海衛の戦い, Ikaiei-no-tatakai) oli ensimmäisen Kiinan-Japanin sodan maa- ja meritaistelu. Se käytiin 20. tammikuuta - 12. helmikuuta 1895 Weihaissa Shandongissa Kiinan rannikolla keisarillisen Japanin ja Kiinan keisarikunnan joukkojen välillä.

Pikafaktoja Päivämäärä:, Paikka: ...

Weihaiwein taistelu
Osa ensimmäistä Kiinan-Japanin sotaa
Utagama Kokunimasan puupiirros Weihaiwein taistelusta
Päivämäärä: 20. tammikuuta - 12. helmikuuta 1895 Paikka: Weihai, Shandong, Kiina Lopputulos: Japanin voitto
Osapuolet
Japani	Qing-dynastian hallitsema Kiina
Komentajat
kenraali Oyama Iwao amiraali Ito Sukeyuki	varakuningas Li Hongzhang amiraali Ding Ruchang
Tappiot
29 kaatunutta 233 haavoittunutta	4 000 kaatunutta
Ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan taistelut Pungdo – Seonghwan – Pjongjang – Jalu – Jiuliancheng – Lüshunkou – Weihaiwei – Yingkou – Peskadorit

Sulje

Voitokkaan Lüshunkoun taistelun jälkeen Japanin seuraava strateginen kohde oli Qing-dynastian merkittävä laivastotukikohta Weihaiwei Shandongin niemimaalla. Tukikohdan valloitus takaisi japanilaisille Bohainlahden suun sekä Pekingiin johtavan meritien täydellisen hallinnan. Samalla tukikohdan tuhoaminen poistaisi Beiyangin laivaston jäänteiden japanilaisten saattuereitteihin aiheuttaman uhan.

Laivastotukikohta oli suunniteltu saksalaisten sotilasasiantuntijoiden avustuksella, ja länsimaisten asiantuntijoiden mukaan se oli vahvempi kuin Hongkong. Brittiläinen sotilasasiantuntija William M. Lang, joka oli Beiyangin laivaston komentajan apuna, piti vielä syksyllä 1894 tukikohtaa valloittamattomana. Tukikohdan suojana oli kaikkiaan kaksitoista sisäänkäyntejä valvovaa maalinnoitusta, joiden aseistuksena oli Kruppin ja Armstrongin tykkejä. Lisäksi puolustusjärjestelmään kuului kaksi linnoitettua saarta. Sataman suut oli suljettu puomein ehkäisemään mereltä tulevia hyökkäyksiä. Kaikki Beiyangin laivaston jäljellä olevat kuusitoista alusta oli ankkuroitu satama-alueelle. Näitä olivat taistelulaiva Dingyuan, risteilijät Jingjuan ja Pingyuan sekä kolmetoista tykki- ja torpedovenettä.

Taistelu alkoi noin 100 mailia Weihaiwein länsipuolella olevassa Dengzhoun kaupungissa 18. tammikuuta 1895, kun keisarillisen Japanin laivaston risteilijät Yoshino, Akitsushima ja Naniwa avasivat tulen. Hyökkäys oli harhautus, jolla peitettiin kenraali Oyama Iwaon Japanin 2. armeija maihinnousu Weihaiwein itäpuolella Rongchengissä 22. tammikuuta, mikä tapahtui ilman vastarintaa.^[1] Armeijaan kuuluivat kenraaliluutnantti Sakuma Samatan Japanin 2. divisioona ja kenraali Kuroki Tamemoton vajaa Japanin 6. divisioona, jonka 12. prikaati oli Lüshunkoun varuskuntana.

Japanilaisjoukot aloittivat 26. tammikuuta marssin kahtena rivistönä, joista ensimmäinen eteni rantatietä ja toinen nelisen mailia sisämaassa tiettömässä maastossa. Hyökkäys oli ajoitettu kiinalaisten uudenvuoden mukaan ja eteneminen sujuikin ilman vastarintaa. Joukot yhtyivät Weihaiwein edustalla 29. tammikuuta.

Seuraavana päivänä aloitettiin kaupungin etelä- ja itäpuolella kolmesta kohtaa hyökkäys maatukikohtia vastaan. Beiyangin armeija puolustautui yhdeksän tuntia ennen kuin vetäytyivät jättäen linnakkeet lähes koskemattomina hyökkääjille. Japanilaisten tappiot olivat vähäisiä, vaikka kenraalimajuri Odera Yasuzumi saikin surmansa ollen sodan aikana surmansa saaneista korkea-arvoisin. Japanilaisjoukot etenivät kohtaamatta vastarintaa Weihain kaupunkiin 2. helmikuuta, kun sen varuskunta oli paennut edellisenä yönä.

Maalinnakkeiden tykkien jouduttua japanilaisten haltuun kävi Beiyangin laivaston asema tukalaksi. Lisäksi japanilaiset kykenivät poistamaan sataman suulla olleen puomin 4. helmikuuta, mikä mahdollisti toistuvat torpedohyökkäykset satamaan. Hyökkäyksessä 7. helmikuuta vaurioitui Dingyuan ja upposi kolme muuta alusta. Jäljellä olleiden Beiyangin laivaston alusten miehistöt nousivat kapinaan ja yrittivät aluksineen pakoa Yentaihin, jolloin kuusi aluksista tuhottiin ja seitsemän jäi sotasaaliiksi.

Kiinalaisten puolustuksen käytyä mahdottomaksi amiraali Itoh Sukeyuki tarjosi amiraali Dingille antautumista. Antauduttuaan Ding teki itsemurhan ottamalla yliannoksen oopiumia. Amiraali Liu antoi käskyn upottaa laivaston alukset ennen itsemurhaansa. Kiinan laivaston komentajuus joutui vara-amiraali John McClurelle, joka allekirjoitti antautumisasiakirjan Dingin nimissä 12. helmikuuta. Sopimuksen mukaisesti jäljellä olevat kiinalaisjoukot saivat poistua alueelta, mutta alukset, linnakkeet ja varastot siirtyivät japanilaisten hallintaan.

Weihaiwein kukistuttua ruhtinas Gong määräsi Pekingissä istuneen amiraliteettineuvoston hajotettavaksi, koska Kiinalla ei ollut enää laivastoa. Japanilaiset olivat saavuttaneet tavoitteensa Pekingiin johtavan meritien valvonnasta sekä yhteyksiensä suojaamisesta. Taistelu oli sodan viimeinen suuri sotatoimi, koska Kiina aloitti tunnustelut rauhan aikaansaamiseksi ja sotatoimien lopettamiseksi.

Taisteluun liittyen sävellettiin Yuki No Shingun (Lumimarssi) kuvaamaan japanilaisen jalkaväen ponnistuksia.^[2]