Saksan yhteysupseeri Mikkelissä 1941-44 From Wikipedia, the free encyclopedia
Waldemar Erfurth (4. elokuuta 1879 Berliini, Saksa – 2. toukokuuta 1971 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen jalkaväenkenraali toisen maailmansodan aikana. Erfurth oli komennettu Suomeen yhteysupseeriksi Suomen armeijan esikuntaan Mikkelin Päämajaan.
| Waldemar Erfurth | |
|---|---|
 Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Waldemar Erfurth (oikealla). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. elokuuta 1879 Berliini, Saksa |
| Kuollut | 2. toukokuuta 1971 (91 vuotta) Tübingen, Länsi-Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Preussi Saksan keisarikunta Saksa |
| Palvelusvuodet | 1897–1931, 1934–1945 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | jalkaväenkenraali |
Erfurth liittyi Preussin armeijaan vuonna 1897. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän palveli kapteenin arvoisena Saksan keisarikunnan XX armeijakunnan päämajassa. Erfurth ehti jäädä eläkkeelle vuonna 1931, ennen kuin kansallissosialistit nousivat valtaan kaksi vuotta myöhemmin.[1]
Syyskuussa 1934 maavoimat kutsuivat Erfurthin armeijan pääesikuntaan, jossa hän pysyi, kunnes sai kesällä 1941 siirron Suomeen Mikkeliin yhteysupseeriksi saksalaisten yhdysesikunta Nordiin.[1] Tehtävänimikkeenä oli "saksalainen kenraali Suomen päämajassa" (Deutscher General im Finnischen Hauptquartier). Hän toimi Saksan itärintaman sotatoimien johtamisesta vastaavan Oberkommando des Heeresin (OKH) alaisuudessa päätehtävänään toimia Hitlerin ja Mannerheimin välisenä yhteysupseerina. Hän piti yhteyttä Johtajanpäämajaan (Führerhauptquartier) ja Wehrmachtin operaatioiden suunnittelusta vastaavaan Alfred Jodliin. Hänen välittömiä esimiehiään olivat OKH:n esikuntapäällikkö Franz Halder ja Jodl.[2] Pekka Visurin mukaan Ehrfurt ei missään vaiheessa ollut natsi.[3]
Erfurth pysyi tehtävissään Suomessa syksyyn 1944 asti, jolloin Suomi solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa ja aloitti sotatoimet Saksaa vastaan. Erfurth siirrettiin Führer-reserviin. Joulukuusta 1944 sodan loppuun hän oli pääesikunnan käytössä. Yhdysvaltalaiset joukot vangitsivat hänet 6. toukokuuta 1945. Hänet vapautettiin sotavankeudesta kesällä 1947.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Erfurth kirjoitti muun muassa ajastaan Suomessa kertovia kirjoja, kuten suomennetut Suomi sodan myrskyissä 1941–1944 ja Muurmannin radan ongelma. Edellistä teosta Visuri pitää käyttökelpoisena, kun haetaan jälkikäteisiä selityksiä Erfurthin ja saksalaisten toiminnalle Suomessa jatkosodan aikana, sen sijaan historiallisena dokumenttina hän ei päiväkirjaan verrattuna näe siinä ansioita, sillä se kuvastaa kylmän sodan aikakautta ja myötäilee amerikkalaisten näkökantoja, ja Erfurth joutui siinä salaamaan Suomen ja Saksan pitkälle menevää yhteistyötä.[4]
Hänen päiväkirjoistaan on julkaistu Sotapäiväkirja vuodelta 1944 ja teoksessa Saksan kenraali sotapäiväkirja vuodelta 1941. Hän aloitti päiväkirjan pitämisen heti saatuaan tehtävän lähteä Suomeen yhteyskenraaliksi. Sodan päätyttyä hän oli yhteistyössä Yhdysvaltoihin siirtyneen Franz Halderin kanssa ja laati muun muassa Saksan yleisesikunnan historian Die Geschichte des deutschen Generalstabes von 1918 bis 1945.[2].
Erfurthin koko laajan, 1070-sivuisen päiväkirjan käsikirjoitusta säilytetään Suomen kansallisarkistossa ja toista kappaletta Saksan sota-arkistossa (Bundesarchiv-Militärarchiv) Freiburgissa.[5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
