Vittorio Emanuele Orlando
italialainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
italialainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Vittorio Emanuele Orlando (19. toukokuuta 1860 – 1. joulukuuta 1952) oli italialainen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä vuosina 1917–1919 ja johti Italian valtuuskuntaa Versailles’n rauhassa 1919.[1]
| Vittorio Emanuele Orlando | |
|---|---|
 |
|
| Italian pääministeri | |
| Monarkki | Viktor Emanuel III |
| Edeltäjä | Paolo Boselli |
| Seuraaja | Francesco Saverio Nitti |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. toukokuuta 1860 Palermo |
| Kuollut | 1. joulukuuta 1952 (92 vuotta) Rooma |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalit |
 Nimikirjoitus |
|
Orlando toimi vuosien 1903 ja 1917 välillä muun muassa opetus-, oikeus- ja sisäministerinä. Pääministeriksi hän tuli 30. lokakuuta 1917, hetkellä jolloin Italiaa uhkasi tappio ensimmäisessä maailmansodassa.[1] Itävalta-Unkarin joukot olivat Caporetton taistelussa murtaneet Italian puolustuslinjan ja uhkasivat edetä Pojoen tasangolle asti.
Orlando oli kannattanut Italian liittymistä sotaan vuonna 1915 eikä menettänyt Caporetton tappionkaan jälkeen uskoaan lopulliseen voittoon. Hän teki vaihdoksia armeijan johdossa ja innosti puheillaan italialaisia taisteluun. Vihollinen saatiin pysäytettyä, ja vuonna 1918 Italia sai Itävalta-Unkarista ratkaisevan voiton Vittorio Venetossa.
Italia lähti Orlandon johdolla toiveikkaana Pariisin rauhankonferenssiin vuonna 1919. Tavoitteena oli saada liitettyä suuria alueita hajonneesta Itävalta-Unkarista Italiaan. Mutta vaikka Italia saikin pitkien ja riitaisten neuvottelujen jälkeen muun muassa Trentinon ja Etelä-Tirolin maakunnat, pidettiin Italiassa tätä huonona korvauksena sota-ajan kärsimyksistä. Orlandon katsottiin epäonnistuneen neuvotteluissa, ja hän joutui eroamaan pääministerin tehtävästä 19. kesäkuuta 1919.[1]
Mussolinin diktatuurin aikana (1925–1943) Orlando pysyi poissa politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen ja opetustehtäviin. Mussolinin kukistumisen jälkeen hän palasi takaisin politiikan huipulle. Hän toimi parlamentin alahuoneen puhemiehenä 1944–1946. Vuonna 1948 hänet valittiin Italian senaattiin ja samana vuonna hän yritti Italian presidentiksi, häviten kuitenkin äänestyksessä Luigi Einaudille.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.svg)
