Vinorelbiini

Vinorelbiini (C₄₅H₅₄N₄O₈) on puolisynteettinen vinka-alkaloidijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään useiden syöpien hoitoon. Vinorelbiini kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.^[4]

Vinorelbiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Metyyli-(1R,9R,10S,11R,12R,19R)-11-asetyylioksi-12-etyyli-4-[(12S,14R)-16-etyyli-12-metoksikarbonyyli-1,10-diatsatetrasyklo[12.3.1.03,11.04,9]oktadeka-3(11),4,6,8,15-pentaen-12-yyli]-10-hydroksi-5-metoksi-8-metyyli-8,16-diatsapentasyklo[10.6.1.01,9.02,7.016,19]nonadeka-2,4,6,13-tetraeeni-10-karboksylaatti
Tunnisteet
CAS-numero	71486-22-1
ATC-koodi	L01CA04
PubChem CID	5311497
DrugBank	DB00361
Kemialliset tiedot
Kaava	C45H54N4O8
Moolimassa	778,922
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	noin 44 %[1]
Proteiinisitoutuminen	80–90 %[2]
Metabolia	hepaattinen
Puoliintumisaika	28–44 tuntia[3]
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	intravenoosi, oraalinen

Ominaisuudet ja käyttö

Vinorelbiini estää syöpäsoluja jakaantumasta. Sen vaikutusmekanismi on sama kuin muillakin vinka-alkaloideilla eli se sitoutuu tubuliiniin. Tällöin tubuliini ei kykene enää muodostamaan mikrotubuluksia ja mitoosi estyy. Vinorelbiiniä voidaan monista muista vinka-alkaloideista poiketen annostella suoneen annettavan ruiskeen lisäksi suun kautta otettavina kapseleina. Sitä voidaan käyttää yhdessä sisplatiinin kanssa. Vinorelbiinin käyttökohteita ovat ei-pienisoluisen keuhkosyövän, etäpesäkkeitä muodostavan rintasyövän, munuaissyövän ja lymfoomien hoito.^{[3][5][6][7][8]}

Haittavaikutukset

Tärkein vinorelbiinin haittavaikutus on luuydintoksisuudesta aiheutuva neutrofiilien, valkosolujen ja verihiutaleiden vähäinen määrä veressä. Muita haittavaikutuksia ovat huonovointisuus, ripuli, ummetus, väsymys ja anemia.^[3][7][9]

Valmistus

Vinorelbiinin synteesin ensimmäisessä vaiheessa vinblastiinista eliminoidaan vettä, jolloin muodostuu anhydrovinblastiinia. Anhydrovinblastiini reagoi trifluorietikkahapon kanssa vinorelbiiniksi.^[8]

Lähteet

1. J. K. Aronson (toim.): Meyler's Side Effects of Drugs, s. 419. 1 Elsevier, 2015. ISBN 978-0-444-53717-1 Kirja Googlen teoshaussa, 16th ed. 2016 (viitattu 28.6.2019). (englanniksi)
2. Vinorelbine DrugBank. Viitattu 28.6.2019. (englanniksi)
3. David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1185. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.6.2019). (englanniksi)
4. WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 28.6.2019. (englanniksi)
5. Michael Clinton Perry: The Chemotherapy Source Book, s. 327. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781773287 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.6.2019). (englanniksi)
6. Seppo Pyrhönen: Uudet syöpälääkkeet. Duodecim, 2000, 116. vsk, nro 24, s. 2841–2852. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2019.
7. Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapiaa Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 28.6.2019.
8. Axel Kleemann: Antineoplastic Agents, 1. Nonhormonal, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011.
9. Bruce A. Chabner, Dan L. Longo: Cancer Chemotherapy and Biotherapy, s. 219. Lippincott Williams & Wilkins, 2010. ISBN 978-1605474311 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.6.2019). (englanniksi)