suomalainen jääkiekkomaalivahti From Wikipedia, the free encyclopedia
Ville Kolppanen (s. 5. syyskuuta 1992 Vaasa) on suomalainen jääkiekkomaalivahti.[4]
Ville Kolppanen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. syyskuuta 1992 Vaasa, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Kopo,[1] Kolpi[2] |
Pelipaikka | maalivahti |
Hanska | vasen |
Pituus | 185[3] cm |
Paino | 89[3] kg |
Seura | |
Seura | ei joukkuetta |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2010– |
Aik. seurat |
Ilves (SML) LeKi (Mestis) Neftehimik Nižnekamsk (KHL) Rögle BK (SHL) Rungsted Seier Capital (Tanska) Lausitzer Füchse (DEL2) Jokerit (Mestis) |
Kolppanen syntyi Vaasassa, mutta hän aloitti jääkiekkoilun Nokian Pyryssä.[1] Kolppanen siirtyi D-juniori-ikäisenä Tapparaan, josta hän jatkoi Tampereen Ilvekseen B-juniori-ikäisenä kaudeksi 2008–2009. WHL-joukkue Lethbridge Hurricanes varasi Kolppasen 32. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa 2009.[5] Hän siirtyi joukkueeseen kaudeksi 2009–2010 ja torjui 14 runkosarjaottelussa 86,3 prosentin varmuudella.[4]
Kolppanen palasi kaudeksi 2010–2011 kaksivuotisella SM-liigasopimuksella Ilvekseen.[6] Hän pelasi kautensa pääosin seuran A-nuorissa. Kolppanen puki kauden aikana kymmeneen SM-liigaotteluun ja hän pelasi niistä yhdessä. Vuoden 2011 vaihteessa Kolppanen toimi muutamissa SM-liigaotteluissa Ilveksen luukkumaalivahtina Sami Aittokallion pelatessa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Hän teki liigadebyyttinsä 30. joulukuuta 2010 pelatussa vieraissa JYPiä vastaan, kun Kolppanen vaihdettiin Ilveksen maalinsuulle Miika Wiikmanin tilalle ottelun kolmanteen erään. Hän torjui erän aikana kuusi laukausta ja päästi kaksi maalia. Ottelu päättyi JYPin 7–1-murskavoittoon.[7] Kolppanen puki kauden aikana myös Lempäälän Kisan paidan lainalle Mestis-otteluun.[8] Hän torjui Ilvekselle kauden päätteeksi A-nuorten SM-pronssia.[4]
Kauden 2011–2012 Kolppanen aloitti lähtökohtaisesti Ilveksen nelosmaalivahtina edellään Vesa Toskala, Wiikman ja Aittokallio.[1] Hän pelasi alkukaudella kaksi ottelua lainalla Mestis-joukkue Lempäälän Kisassa.[4][9] Syyskuussa 2011 Kolppanen teki Ilveksen kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen, mutta seura ilmoitti samalla lainaavansa hänet toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella Venäjän nuorten sarjassa, MHL:ssä pelaavaan kazakstanilaisjoukkue Snežnyje Barsyyn.[10]
Kolppanen aloitti kauden 2012–2013 Ilveksen toisena maalivahtina Miika Wiikmanin parina. Hän pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa aloittavana maalivahtina runkosarjan neljännellä kierroksella 20. syyskuuta 2012 Kalevan Palloa vastaan. Kolppanen torjui Ilvekselle 5–3-voiton ja torjui ottelussa 27 kertaa.[11] Kauden mittaan hän nousi joukkueen ykkösmaalivahdiksi, kun Wiikman siirtyi Saimaan Palloon ja työsulkuvahvistus Anders Lindbäck palasi takaisin NHL:ään. Ilves hankki loppukaudella maalivahtiosastolleen Jaroslav Hüblin, mutta Kolppanen kuitenkin kantoi suurimman osan torjuntavastuusta ja teki läpimurtonsa SM-liigassa.[1] Hän pelasi tulokaskautensa aikana kaikkiaan 30 runkosarja- ja neljä liigakarsintaottelua.[12] Kolppanen torjui liigakarsintojen avausottelussa 22. maaliskuuta 2013 Mikkelin Jukureita vastaan nollapelin. Hän torjui Ilveksen 2–0-voittoon päättyneessä ottelussa 23 kertaa.[13] Kolppanen pelasi kauden aikana myös kymmenen ottelua lainalla LeKissä.[4] Huhtikuussa 2013 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Ilveksen kanssa.[14]
Kaudella 2013–2014 Kolppanen nousi Ilveksen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Hän pelasi ensimmäisen nollapelinsä SM-liigan runkosarjassa 25. syyskuuta 2013 vieraissa Espoo Bluesia vastaan. Kolppanen torjui Ilveksen 0–1-voittoon päättyneessä ottelussa 26 kertaa.[15] Kolppanen valittiin SM-liigan syyskuun kuukauden pelaajaksi. Hänestä tuli ensimmäinen valinnan saanut Ilveksen pelaaja lähes yhdeksään vuoteen, sillä edellisen kerran joukkueesta valinnan sai hyökkääjä Hannes Hyvönen joulukuussa 2004.[16] Kolppanen pelasi kauden aikana kaikkiaan 48 runkosarjaottelua torjuen neljä nollapeliä.[8]
Toukokuussa 2014 Kolppasen sopimus Ilveksen kanssa purettiin, kun hänelle avautui mahdollisuus siirtyä KHL:ään.[17] Kesäkuussa Kolppasen vahvistettiin siirtyvän kaksivuotisella sopimuksella Neftehimik Nižnekamskiin.[18] Joulukuussa venäläinen Championat-sivusto uutisoi hänen sekä hyökkääjien Tim Stapletonin ja Dan Sextonin lakkoilleen ja kieltäytymästä pelaamasta ottelua Sibir Novosibirskiä vastaan, koska heidän palkkaansa pienennettiin ruplan kurssin romahtamisen vuoksi. Sekä Neftehimikin päävalmentaja Vladimir Krikunov[19] että Kolppasen agentti Dmitri Jeremin kuitenkin kertoivat heidän olleen sivussa ainoastaan loukkaantumisten vuoksi.[20] Muutamaa päivää myöhemmin seura kuitenkin asetti hänet siirtolistalle.[21] Mikään toinen seura ei napannut Kolppasta kahden vuorokauden kuluessa,[22] mutta Neftehimik kuitenkin nosti hänet takaisin KHL-vahvuuteensa.[23] Päävalmentaja Krikunovin mukaan Kolppanen kärsi asenneongelmista ja "keksi jatkuvasti itselleen vammoja". Krikunovin mukaan hänet asetettiin siirtolistalle tarkoituksenaan näpäyttää Kolppasta. Tammikuussa 2015 Krikunov kertoi medialle myös käyttäneensä kipsiä juniorimaalivahdin kädessä ja motivoivansa Kolppasen näin pelaamaan.[24][25] Hänen agenttinsa Krister Kaukinen kuitenkin kiisti SuomiKiekko-sivustolle täysin Kolppasen lakkoilun ja Krikunovin väitteet hänen tekaistuistaan loukkaantumisista. Kaukisen mukaan Krikunov käytti Kolppasta kohtaan "vanhaa neuvostoliittolaista tapaa" eli pelottelua ja uhkailua.[26]
Kolppanen pelasi kauden 2014–2015 aikana kaikkiaan 32 runkosarjaottelua ja hän jakoi varsin tasaisesti joukkueen torjuntavastuun Aleksandr Sudnitsinin kanssa. Kaudella 2015–2016 Kolppanen pelasi vain neljä ottelua,[4] kunnes Kolppasen kausi todettiin polvivamman vuoksi päättyneeksi jo syyskuussa 2015.[27] Toukokuussa 2016 hän teki kuitenkin kaksivuotisen jatkosopimuksen Neftehimikin kanssa.[28] Kaudella 2016–2017 Kolppanen pelasi suurimman osan joukkueen otteluista ja hän torjui 30 ottelussa kaksi nollapeliä.[8] Neftehimik jäi kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle ja Kolppasen sopimus purettiin helmikuussa 2017.[29]
Kaudeksi 2017–2018 Kolppanen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Rögle BK:hon.[30] Hän oli alkukauden sivussa, kun Kolppanen sai laukauksesta päävamman harjoituksissa.[31] Kuntouduttuaan Rögle lainasi hänet yhden ottelun mittaisella sopimuksella sarjatasoa alemmas HockeyAllsvenskan-joukkue Södertälje SK:hon joulukuussa 2017.[32] Kolppanen pelasi Röglessä loppukaudella 12 runkosarjaottelua torjuen yhden nollapelin.[8] Huhtikuussa 2018 hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[33]
Kolppanen jäi kaudella 2018–2019 selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Justin Poggelle ja hän pelasi kauden aikana 18 runkosarjaottelua.[4] 22. syyskuuta 2018 pelatussa ottelussa Brynäs IF:ää vastaan Kolppanen otti kontaktia vastustajajoukkueen hyökkääjä Jesper Boqvistin kanssa ja kaatui. Boqvist sai tilanteesta ottelurangaistuksen. Kolppasen kaatuminen otettiin kuitenkin lähempään tarkasteluun videotuomareiden toimesta. SHL:n kurinpito katsoi hänen lopulta filmanneen ja antoi Kolppaselle tempustaan 5000 kruunun sakot.[34] Tapaninpäivänä 26. joulukuuta 2018 Örebro HK:ta vastaan pelatun ottelun päätteeksi hän sai ottelurangaistuksen epäurheilijamaisesta käytöksestä. Ottelun erotuomari Sören Perssonin mukaan Kolppanen osoitti ensin tulostaululle ja sitten tuomaristoa kohti samalla peukaloaan ja muita sormiaan yhteen vihjaten näin, että tuomaristo olisi lahjottu. Hänet asetettiin käsimerkeistään kahden ottelun mittaiseen pelikieltoon.[35]
Kaudeksi 2019–2020 Kolppanen palasi 1+1-vuotisella sopimuksella Tampereen Ilvekseen.[36] Hän lähti kauteen niin ikään ykkösmaalivahtina joukkueen tulokas Eetu Mäkiniemelle, mutta Lukáš Dostálin palattua NHL-harjoitusleiriltä hänen aisaparinaan.[37] Kolppanen kuitenkin alisuoritti kauden edetessä ja jäi selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Dostálille.[38] Dostálin pelatessa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa myös Mäkiniemi sai mahdollisuuden Ilveksen maalinsuulla. Mäkiniemi on vuodenvaihteen jälkeen jatkanut myös Dostálin aisaparina. Tammikuussa 2020 Ilves lainasi Kolppasen hakemaan pelituntumaa Mestis-joukkue Kooveehen,[39] jossa hän jatkoi myös siirtotakarajan jälkeen. 21. helmikuuta 2020 pelatussa ottelussa TUTO Hockeyta vastaan Kolppanen hermostui vastustajajoukkueen hyökkääjä Juho Mäkelälle ja löi tätä maalinedustakahakassa kilvellään kasvoihin. Kolppanen sai tilanteesta ottelurangaistuksen ja sittemmin yhden ottelun mittaisen pelikiellon. Mäkelälle tuomittiin tilanteesta kahden minuutin jäähy väkivaltaisuudesta.[40] Kolppanen pelasi Kooveessa kaikkiaan kahdeksan ottelua.[4]
Kolppasen Ilves-sopimus sisälsi option ulkomaille siirtymisestä, mutta hän ei kuitenkaan käyttänyt sitä ja teki toukokuussa 2020 joukkueen kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[41] Syyskaudella 2020–2021 Kolppanen jäi aina Ilveksen kolmosmaalivahdiksi, kun Eetu Mäkiniemen lisäksi Lukáš Dostál pelasi joukkueessa lainalla NHL-seura Anaheim Ducksista. Dostálin palattua Pohjois-Amerikkaan Kolppanen jatkoi Mäkiniemen selkeänä kakkosmaalivahtina.[42] Hän pelasi kauden aikana lopulta vain kahdeksan SM-liigaottelua. Kolppanen pelasi kauden aikana myös kaksi ottelua lainalla Kooveen Mestis-joukkueessa.[4]
Kaudeksi 2021–2022 Kolppanen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Tanskan Metal Ligaenin Rungsted Seier Capitaliin.[43] Hän nousi joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi ja eteni Seier Capitalin kanssa aina finaaleihin saakka. Mestaruuden vei lopulta kuitenkin Aalborg Pirates otteluvoitoin 4–1, joten Kolppanen saavutti joukkueensa kanssa hopeaa.[4]
Lokakuussa 2022 Kolppanen siirtyi loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella Saksan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle DEL2-liigan Lausitzer Füchseen. Hänet hankittiin joukkueeseen ensisijaisesti paikkaamaan Eisbären Berlinin lainamaalivahti Nikita Quappin pitkäaikaisen loukkaantumisen jättämää aukkoa. Füchsen päävalmentajana toimi Kolppaselle Tapparan C-nuorista tuttu Petteri Väkiparta.[44]
Marraskuussa 2023 Kolppanen siirtyi loppukauden 2023–2024 kattavalla ja molemminpuolisen option kaudesta 2024-2025 sisältävällä sopimuksella Mestis-joukkue Jokereihin oltuaan alkukauden ilman sopimusta. Hänet hankittiin joukkueeseen ensisijaisesti paikkaamaan Henri Risikon pitkäaikaista loukkaantumista.[45]
Kolppanen on pelannut Suomen A-maajoukkueessa kaksi ottelua. Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Euro Hockey Challengessa 10. huhtikuuta 2014 Jyväskylässä Latviaa vastaan. Hän torjui Suomen 5–1-voittoon päättyneessä ottelussa kuusi kertaa.[46] Kolppanen on pelannut myös kuusi nuorten ja viisi poikien maaottelua.[4]
Maaliskuussa 2014 Kolppanen ja hyökkääjä Kai Kantola levyttivät säveltämänsä ja sanoittamansa yhdessä Reino Housebandin kanssa Ilvekselle kannustuskappaleen Zambonista oikealle. Kaksikko vastasi aiemmin joulukuussa 2013 Olli Palolan levyttämään Tapparan kannustuskappaleeseen Zambonilta vasemmalle.[47]
Toukokuussa 2016 Kolppanen siirtyi osaomistajaksi ravintola Bar Alivoimaan.[48]
Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | T | MIN | PM | NP | PMK | TP% | O | V | H | MIN | PM | NP | PMK | TP% | |||
2008–2009 | Ilves | A-SM | 2 | 80 | 0 | 10.50 | 74,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||
2009–2010 | Lethbridge Hurricanes | WHL | 14 | 1 | 9 | 0 | 590 | 48 | 0 | 4.88 | 85,3 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2010–2011 | Ilves | A-SM | 19 | 1038 | 0 | 2.89 | 90,3 | 6 | 301 | 1 | 2.59 | 92,0 | ||||||||||
Ilves | SM-liiga | 1 | 20 | 0 | 6.00 | 75,0 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||
2011–2012 | LeKi | Mestis | 2 | 120 | 0 | 1.00 | 96,8 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||
Snežnyje Barsy | MHL | 19 | 6 | 8 | 0 | 1050 | 35 | 1 | 2.00 | 93,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||
2012–2013 | Ilves | SM-liiga | 30 | 7 | 17 | 3 | 1649 | 89 | 0 | 3.24 | 90,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
LeKi | Mestis | 10 | 594 | 1 | 2.22 | 94,2 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||
2013–2014 | Ilves | SM-liiga | 48 | 19 | 20 | 7 | 2701 | 98 | 4 | 2.18 | 92,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2014–2015 | Neftehimik Nižnekamsk | KHL | 32 | 6 | 18 | 5 | 1702 | 93 | 0 | 3.28 | 90,5 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2015–2016 | Neftehimik Nižnekamsk | KHL | 4 | 2 | 1 | 0 | 220 | 8 | 0 | 2.18 | 94,0 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2016–2017 | Neftehimik Nižnekamsk | KHL | 30 | 9 | 14 | 3 | 1501 | 70 | 2 | 2.80 | 91,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2017–2018 | Rögle BK | SHL | 12 | 5 | 7 | 0 | 729 | 29 | 1 | 2.39 | 90,8 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
Södertälje SK | Allsvenskan | 1 | 1 | 0 | 0 | 65 | 3 | 0 | 2.77 | 86,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||
2018–2019 | Rögle BK | SHL | 18 | 6 | 11 | 0 | 1019 | 39 | 0 | 2.30 | 91,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
2019–2020 | Ilves | SM-liiga | 12 | 3 | 7 | 2 | 619 | 36 | 2 | 3.49 | 85,8 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
KOOVEE | Mestis | 8 | 2 | 4 | 1 | 427 | 25 | 0 | 3.51 | 88,9 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||
2020–2021 | Ilves | SM-liiga | 8 | 2 | 3 | 3 | 482 | 28 | 0 | 3.48 | 86,3 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||
KOOVEE | Mestis | 2 | 1 | 0 | 1 | 123 | 3 | 1 | 1.46 | 95,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||
2021–2022 | Frederikshavn White Hawks | Tanska | 35 | 9 | 6 | 2 | 1931 | 87 | 0 | 2.67 | 90,3 | 17 | 9 | 8 | 1009 | 48 | 0 | 2.86 | 90,1 | |||
2022–2023 | Lausitzer Füchse | DEL2 | 25 | 12 | 13 | 0 | 1528 | 62 | 0 | 2.44 | 92,6 | 2 | 0 | 2 | 119 | 9 | 0 | 4.57 | 88,2 | |||
2023–2024 | Jokerit | Mestis | 18 | 9 | 3 | 5 | 1006 | 36 | 3 | 2.15 | 90,9 | 3 | 1 | 2 | 176 | 8 | 0 | 2.72 | 89,9 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.