Viirusirkkalintu

Viirusirkkalintu (Locustella lanceolata) on sirkkalintujen heimoon kuuluva varpuslintu.

Viirusirkkalintu
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Eukaryootit Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Sirkkalinnut Locustellidae
Suku:	Sirkkalinnut Locustella
Laji:	lanceolata
Kaksiosainen nimi
Locustella lanceolata (Temminck, 1840)
Alalajit
L. l. hendersonii L. l. lanceolata
Katso myös
Viirusirkkalintu Wikispeciesissä   Viirusirkkalintu Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 11,5–12,5 cm ja paino noin 12–13 g. Muodoltaan ja väritykseltään muistuttaa tavallista pensassirkkalintua, mutta vanha lintu on tummien viirujen kirjavoima. Nuorella linnulla viirutusta on vähemmän. Sukupuolet ovat saman näköiset. Ääni ja laulu ovat pensassirkkalintumaisia. Varma lajinmääritys vaatii usein linnun tarkkailemista kädessä.

Lajin sulkasato on monimutkainen. Osa vanhoista linnuista sulkinee täydellisesti kesällä, osa (myös) talvella. Tavallista on, että laji keskeyttää sulkasadon syysmuuton ajaksi.

Esiintyminen

Venäjän Euroopan puoleisesta osasta kautta Keski-Aasian aina Japanin Hokkaidoon saakka. Euroopassa lajia pesii vain Venäjällä (20 000 – 30 000 paria).^[2] Kiinan pesimäkannaksi on arvioitu 10 000 – 100 000 paria, Japanin 10 000 – 100 000 paria ja Korean 100 – 10 000 paria.^[3] Suomessa laji on tavattu varmuudella noin 140 kertaa.^[4][5] Ensihavainto tehtiin 9.–11.7.1971 Espoossa.^[4] Laji on muuttolintu, joka talvehtii Kaakkois-Aasiassa.

Elinympäristö

Taigan kosteikot sekä tuoreet, aukkoiset ja pensaikkoiset metsät. Suomessa tavataan niityillä, pelloilla ja joutomailla.

Lisääntyminen

Locustella lanceolata

Viirusirkkalintu tekee tyypillisesti viisi munaa.

Ravinto

Viirussirkkalintu on hyönteissyöjä.