Remove ads
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jääkauden loppuvaihe oli noin 21 500[1] – 10 000 kalenterivuotta sitten.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Kaudella muun muassa Pohjois-Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa peittänyt mannerjää vetäytyi ja merenpinta nousi. Tämä johtui ilmaston lämpenemisestä. Ilmaston lämpenemisen myötä nousivat ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet. Merivirrat ja tuulet voimistuivat. Ajoittain koettiin yhä pitkiä kylmiä jaksoja, koska ilmasto aaltoili. Ihmiset alkoivat vähitellen levittäytyä pohjoiseen Etelä-Ranskasta ja Ukrainan ja Balkanin niemimaan seuduilta. Luultavasti noin 14 000 vuotta sitten vaelsivat Amerikkaan. Jääkauden loppuvaiheessa tapahtui laaja eläinten joukkosukupuutto noin 16 000 – 10 000 vuotta sitten. Se saattoi johtua osin jääkauden päättymisen rajuista ilmaston- ja kasvillisuudenmuutoksista, jotka hävittivät laajan arotundran. Pääsyynä monien eläinten häviämiseen pidetään monesti ihmisen harjoittamaa metsästystä. Joukkosukupuuton syistä kiistellään silti yhä.
Jääkauden loppuvaihe alkoi jääkauden kylmimmän vaiheen päätyttyä noin 21 000 – 17 000 vuotta sitten, tai toisen laskutavan mukaan kun ilmasto lämpeni äkisti Meiendorf-kauden alussa noin 14 700 kalenterivuotta sitten. Tämän jälkeen lämpötila vaihteli rajusti. Noin 11 600 vuotta sitten lämpeni, ja alkoi holoseenikausi. Sen aloittaneen preboreaalikauden alussa lämpötila värähteli rajusti.
Eri lähteissä esitetään erilaisia arvioita siitä milloin viime jääkausi olisi päättynyt. Monesti väitetään päättymisen alkaneen silloin kun huippujäätiköityminen LGM päättyi. Tällöin ”jääkauden lopun alku” olisi alkanut noin 18 000 radiohiilivuotta sitten. Eräät toiset taas pitävät jääkauden lopun alkuna Meiendorf-interstadiaalin (Monesti "Bölling-Alleröd") alkua noin 14 700 kalenterivuotta sitten. Joidenkin mukaan taas jääkausi olisi alkanut päättyä joskus 16 000 radiohiilivuotta sitten. Eräiden mukaan myöhäisjääkausi alkoi Virossa ja Belgiassa 13 500 BP sekä Ranskassa ja Siperiassa[2].
Viime jääkauden päättymisen aiheutti pohjoisen pallonpuoliskon kesien lämpiäminen[3]. Kesät lämpenivät, koska Maan pinnalle saapuva Auringon säteily kasvoi ja myös hiilidioksidia vapautui ilmakehään. Maan akselikallistuman ja akselin suunnan muutos pienensi talvista Auringon säteilyä, mutta kasvatti kesäsäteilyä[3]. Näin vuodenajat voimistuivat[4]. Meret, mantereet ja ilma lämpenivät. Myös ilmavirrat muuttuivat. Lumiraja nousi pohjoisella pallonpuoliskolla, ja jäätiköt alkoivat vetäytyä. Jääkauden päättyessä Golfvirta alkoi toimia täydellä teholla. Uusien tutkimusten mukaan jääkauden päättymistä joudutti se, että mereen ja ehkä jäätikön läheiseen mantereeseenkin sitoutuneita kasvihuonekaasuja hiilidioksidia ja metaania vapautui ilmakehään lyhyessä ajassa valtavat määrät. Hiilidioksidin määrä kasvoi 15 000 – 9 000 radiohiilivuotta sitten 200:sta 265 ppm:ään luultavasti Auringon säteilyn kasvun seurannaisilmiönä[3]. Hiilidioksidin määrä nousi kohtalaisen tasaisesti koko jääkauden päättymisen ajan suunnilleen samaa tahtia kuin pohjoisen insolaatio ja Antarktiksen lämpötila[5] lukuun ottamatta pientä hyppäystä Böllingin alussa. Samalla kun hiilidioksidimäärä nousi, ilmassa leijuvan lössipölyn määrä väheni[6].
Grönlannin ja Antarktiksen metaaninmäärä nousi jääkauden huippukauden jälkeen melko tasaisesti ja hyppäsi rajusti ylös Böllingin alussa[7][8][9]. Erään tutkimuksen mukaan tämä johtui siitä, että jääkauden lopun aikainen ilmastonmuutos ajoi eteläisen merialueen länsituulen vyöhykkeen etelämmäs. Näin Etelänapaa kiertävä Länsituulten virta voimistui ja nosti syvänmeren hiilidioksidia pintaan kuplimaan ilmakehään. Toisen näkemyksen mukaan hiilidioksidi olisi vapautunut jäätikön sulavesien tulvittamasta mannerjalustasta.
Sarja | Vaihe | Alivaihe | Kronozooni | Aika vuotta sitten | Aika radiohiilivuotta sitten |
---|---|---|---|---|---|
Holoseeni | Preboreaali | 10640 - 11560 | |||
Pleistoseeni | Veiksel-jääkausi | Jääkauden loppuvaihe | Nuorempi dryas | 11560 - 12700 | |
Allerød | 12700 - 13350 | ||||
Vanhempi Dryas | 13350 - 13480 | ||||
Bølling | 13480 - 13730 | ||||
Vanhin Dryas | 13780 - 13860 | ||||
Meiendorf | 13860 - 14500 | ||||
Pleniglasiaali | vaihteli | 14500 - 60000 | |||
Sinertävä, kylmä, punertava lämmin kausi |
Viimeisen jääkauden päättyminen kesti tuhansia vuosia. Tuona aikana ilmasto aaltoili kylmästä lämpimään ja takaisin. Kun mannerjäätikkö suli ja vetäytyi, Suomen ilmasto lämpeni alun jääaavikko- ja tundrailmastosta jopa nykyistä lämpimämmäksi. Jäätikön sulaessa ja maan kohotessa Itämeri kävi läpi useita vaiheita. Alueelle, josta jää vetäytyi, kasvoi ensin tundraa, sitten pensastundraa (marunaa, kanervaa) ja lopuksi koivua ja myöhemmin mäntyä ja muita puita. Ihminen pystyi asumaan vaivaiskoivuvyöhykkeessä, mutta vakinaisemmin vasta mäntyvyöhykkeessä. Jääkauden kylmän vaiheen päätyttyä, ennen metsän tuloa, syntyi laajoille alueille aroa muistuttava kasvillisuus, jossa mm. ruohot yleistyivät.
Jää alkoi vetäytyä hyvin hitaasti jo 22 000 – 21 500[10] kalenterivuotta sitten ja hieman nopeammin lauhana aikana noin 19000 vuotta sitten, jolloin jään sulaessa merenpinta nousi 10–15 metriä 100–500 vuodessa. Se johtui siitä, että eräs jäätikkö romahti mereen vapauttaen 0,25–2 sverdrupia makeaa vettä[11]. Etelä-Ranskassa oli viileätä ja melko kuivaa myöhäisjääkauden alussa noin 14 500 – 12 500 BP[2]. Vuotuinen sademäärä oli 300 mm. Skotlannin ylämailla lämpötila oli noin 13 000 radiohiilivuotta sitten 8 °C alempi kuin nyt[2]. Noin 18 000 – 15 000 radiohiilivuotta sitten syntyi Itä-Euroopassa ”Jaroslavl a” -vaiheessa ikiroutaa 47–46 pohjoisilla leveysasteilla asti[12]. Noin 17000–15000 radiohiilivuotta sitten ilmasto jo lämpeni hieman, Keski-Venäjän tasangon ilmasto kostui vähän ja lössin kasautuminen väheni[13].
Noin 20 000 – 16 000 kalenterivuotta sitten jää vetäytyi hitaasti. Sen reuna värähteli ja nyki[14]. Luultavasti 17 000 – 16 000 kalenterivuotta sitten jää vetäytyi Pohjois-Saksasta.[15] Samoihin aikoihin jäätikkö vetäytyi melko nopeasti Itä-Euroopassa.
Noin 13 000 – 12 000 radiohiilivuotta sitten ikirouta suli nopeasti[16] eteläosissa. 15 000 kalenterivuotta sitten syntyi Hampurin alueelle peuranmetsästyskulttuuri. Siitä on löydetty kodanpohjia, uhripaikkoja ja teurastuspaikkoja. Etelä-Ruotsista tuli jäätön 16 000 – 15 000 vuotta sitten, tällöin Norjan rannikolla oli jäättömiä alueita, kun jäätikkö oli vetäytynyt jonkin matkaa sisämaahan. Noin 14 670 vuotta sitten tapahtui äkillinen lämpeneminen Bölling-interstadiaaliin muutaman kymmenen vuoden aikana, jopa nopeamminkin. Jäätiköt sulivat hyvin nopeasti, ja meriin vapautui valtava määrä vettä, mikä näkyy sulamisvesipulssina MWP-1A merenpinnan korkeuden vaihtelukäyrässä. Böllingin lopussa tapahtui puolet jääkauden lopun jäätiköiden sulamisesta[17].
Mammutti katosi laajoilta alueilta Euroopassa ja Aasiassa Bölling-kauden lopussa noin 14 000 kalenterivuotta sitten (12 000 radiohiilivuotta sitten)[18] [19][20][21][22].
Laatokan eteläosa oli jäätön 13 300 ja pohjoisosa 13 000 vuotta sitten. Lämpimän Böllingin jälkeen arktinen kylmä ja kuiva ilmasto palasi Etelä-Skandinaviaan vanhimmalla dryaskaudella, jonka joissain lähteissä sanotaan olevan sama kuin 14 000 radiohiilivuotta sitten ollut kylmä Pommeri-stadiaali.[23]
Fennoskandian eteläosissa peuranmetsästäjät seurasivat mannerjään reunaa 200–250 kilometrin päässä, mutta Norjassa jään reuna oli nähtävissä. Skandinavian ensimmäisiä asuttuja alueita jääkauden jälkeen olivat Själlannin Bromme ja Pohjois-Jyllannin Lungby Tanskassa ja Ruotsissa Malmön lähellä oleva Segebro ja Norjassa Fredrikstadin lähellä oleva Høgnipen sekä Suomessa Askola noin 11 500 vuotta sitten Salpausselkien syntymisen aikoihin. Länsi- ja Pohjois-Norjassa oli jäättömiä alueita 13 000 BP. Bergenin läheltä Blomoyn saarelta Blomvågista on löydetty 14 700 – 14 200 vuotta vanhoja peuran luita.
Suomen eteläosa vapautui jäästä noin 11 700 vuotta sitten. Hyvin kylmä Nuorempi dryas oli 12 900 – 11 560 BP. Silloin muodostuivat kolme Salpausselän harjannetta, kun jää pysyi miltei paikoillaan tai värähteli muutamia kilometrejä. Pohjoisessa Keski-Euroopassa olivat Ahrensburgin ja Swidryn peuranmetsästyskulttuurit, jotka kestivät ainakin holoseenin alkuun. Kauden alkupuolella tundravyöhyke levisi Keski-Ranskaan Bordeaux'n leveyksille asti.lähde?
Nykyinen holoseeni-interglasiaali alkoi nuoremman dryaskauden päättyessä noin 11 560 vuotta sitten. Tällöin lämpötila kohosi 7 °C kolmessa viiden vuoden hyppäyksessä tai jopa nopeammin eli muutamassa vuodessa. Yksi Itämeren edeltäjistä, Baltian jääjärvi yhdistyi Keski-Ruotsissa syntyneen salmen kautta Atlanttiin. Pohjois-Norjassa oli peuroja noin 11 500 BP ja Pohjois-Suomessakin 9 750 BP, mahdollisesti aikaisemminkin.
Euroopan kasvillisuus muuttui holoseenin alussa laajoilla alueilla muutaman tuhannen vuoden aikana. Esimerkiksi Suomessa oli vielä dryaskaudella mannerjäätikön edessä marunapitoinen kasvillisuus, joka kasvoi kalkkipitoisessa maassa. Mutta preboreaalikaudella kanerva ja suolaheinä olivat yhteen aikaan yleisiä ennen metsän saapumista. Nuo kasvilajit olivat kalkinkarttajia, mikä viittaa siihen, että jääkauden jälkeisessä lämpenevässä ilmastossa tapahtui maaperämuutoksia mm. maaperän ravinneköyhtymistä ja happamoitumista. Se tuhosi elinympäristön monilta kasveilta ja ehkä edesauttoi osaltaan suurten eläinten häviämistä.
Euraasian viimeiset mammutit katosivat Taimyrin, Jamalin ja Gydanin niemimailta holoseenin alussa, mutta Wrangelin saarelle jäi muutamia mammutteja.
Metsä saapui Etelä-Skandinaviaan etelästä arokasvillisuuden sijaan n. 11 000 kalenterivuotta sitten. Tanskassa vallitsi silloin Maglemosen kulttuuri. Tundra ulottui Tukholman tasalle. Suomessa oli tundraa. Jäätikkö oli Länsi-Lapissa ja Pohjanmaalla. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Suomen niemelle ehkä 10 500 kalenterivuotta sitten. Virossa vallitsi Kundan kulttuuri.
Auringonsäteily oli pohjoisella pallonpuoliskolla kesäisin huipussaan noin 10 000 vuotta sitten, jolloin sitä tuli 30 W/m2 nykyistä enemmän[24]. Hiilidioksidin määrän kasvu oli päättynyt, mutta jäätiköiden sulaminen jatkui yhä. Jää suli nopeasti Suomenniemeltä. Yoldiamerestä tuli Ancylusjärvi. Suomi oli jäätön noin 10 000 vuotta sitten, ja pian sen jälkeen jäätikkö katkesi kahtia Ruotsin tuntureilla, minkä jälkeen pohjoinen jäätikkö pirstoutui osiin. Pohjois-Ruotsissa oli pieniä jäätiköitä noin 9 600 vuotta sitten[25][26] Jäätiköt hupenivat olemattomiin noin 7600 cal eaa. eli 5900 C-14 uncal eaa. mutta ne sulivat lopullisesti noin 9 500 vuotta sitten. Sen jälkeenkin Ruotsissa oli laajoja tundra-alueita vielä 9 000 vuotta sitten. Norjan nykyinen vuoristojäätikkö Jostedalsbreenkin suli 9 000 vuotta sitten. Silloin Skandinavia oli jo asuttu laajalti. Suomessa oli Suomusjärven kulttuuri ja Ruotsissa Hensbackan kulttuuri. Suomen Lapissa oli ns. botninen kulttuuri.
Lämpötila on vaihdellut holoseeninkin aikana jonkin verran. Tunnetaan ns. pieni jääkausi ja keskiajan lämpökausi.
Euroopassa:
Amerikassa:
Jääkauden päättyminen tapahtui asteittain, lämpenemisten välissä oli edelleen kylmempiä kausia.[27]
Kausi | Aika BP | Lämpötila | Muuta |
---|---|---|---|
Bölling-interstadiaali | 14670–14100 | −10 °C | Lämmin jakso aloitti mannerjään nopean sulamisen, jää vetäytyi Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa ja viimeistään nyt pois Pohjois-Saksan rannikolta. |
Vanhempi Dryas | << 14100–13900 | −8 °C | Kylmä tai lauha jakso 150−300 v. |
Allerød (Alleröd) | 13900–12900 | 2,5 °C | Lämmin jakso, jonka lopulla mannerjään reuna saapui Suomen eteläosiin. |
Nuorempi Dryas | 12900–11560 | −5,0 °C | 1300 vuoden pituinen hyvin kylmä ja kuiva jakso, Salpausselät syntyivät. Lämpötila laski Grönlannissa 15 °C ja Englannissa 5 °C. Baltian jääjärvi. |
Preboreaalinen | 11560–10200 | 0–2,5 °C | Viileä, Suomessa tundraa, Yoldiameri ja Ancylusjärvi. |
Boreaalinen | 10500/10200–9500/8900 | −2,5 – 0 °C | Viileä, lämpenevää kohti nykyistä ja kosteampaa kuin nyt. Laajoja osia Suomesta peittävä Ancylusjärvi, jonka vesi nousi ensin huomattavan korkealle, sitten alkoi laskea. Mannerjäätikkö suli Ruotsin sisämaassa loppuun 9500 vuotta sitten. |
Kylmä piikki | 8100 | – | Kylmä piikki korkeilla leveyksillä, lämmin Antarktiksella. Sisä-Suomen reunamuodostumat? |
Atlanttinen lämpökausi | 9500/8800–6000/5800 | +1,5 °C | Nykyistä lämpimämpi jakso, Mastogloiameri, Litorinameri. |
Lämpöhuippu | 6900–6400 | 1–2 °C | Nykyistä lämpimämpää |
Lämpimän kauden viileä väli | 8200–7700 | ? | Kylmä välikausi, kuiva? |
Subboreaalinen | 5800–3200/2600 | −2 – +1,5 °C | Viileähkö, viilenevä, kuusi leviää Itä-Suomeen. Itämeri. |
Subatlanttinen | 3200/2600– | −1,5 – +1 °C | Ensin viilenevä, kostea ja sateinen. Itämeri. Nykyisin lämpenevää. |
Melko kylmää | 2800–2600 | ? | Melko kylmää lyhyen ajan |
Kylmää | 2400−1700 | −1 – −2 °C | Vuoristojäätikköjen kasvua |
Keskiajan lämmin kausi | 1200–600 | – | |
Pieni jääkausi | 450−100 | −1 – −2 °C | |
Nykyaika | 100– | ? | Lämpimämpää, jäätiköt vetäytyvät (nykyinen ilmastonmuutos) |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.