From Wikipedia, the free encyclopedia
Vierassieluisuuden ongelma on mielenfilosofinen ja tietoteoreettinen ongelma, joka voidaan esittää seuraavasti: koska voin havainnoida muista ihmisistä vain heidän käyttäytymistään, kuinka tiedän, että heillä on mieli (tai ”sielu”)? Kysymyksen taustalla on se ajatus, että vaikka jonkun käyttäytyminen olisi kuinka hienostunutta, se ei itsessään takaa mielen mukanaoloa. Olisi silti mahdollista, että toiset ihmiset olisivat pelkkiä automaatteja.
Ongelma voidaan esittää myös jakamalla se useisiin osiin:
Johtopäätös: Emme voi olla varmoja, että on olemassa muita mieliä kuin omamme. Tämä voi johtaa filosofiseen näkökantaan, jota kutsutaan solipsismiksi.
Solipsismin mukaan ei todellakaan ole olemassa mitään muita mieliä kuin ihmisen oma mieli, ja siksi muiden mielien olemassaolon todistaminen on turhaa. Tämän näkemyksen kannattajat katsovat, ettei oman mielen ulkopuolista maailmaa voida tuntea, ja se saattaa jopa olla olematon.
Kenties tunnetuin argumentti, joka on tarjottu muiden mielten automaattiluonnetta vastaan, on analogia-argumentti. Se voidaan löytää muun muassa J. S. Milliltä, A. J. Ayeriltä ja Bertrand Russellilta.[1] Argumentti perustuu siihen, että toiset ihmisolennot ovat hyvin samanlaisia kuin minä itse. He käyttäytyvät samalla tavalla samanlaisissa tilanteissa kuin minä, ja he koostuvat selvästi samanlaisesta aineesta. Kun poltan itseni, se sattuu, ja huudan ja säpsähdän. Kun toiset ihmiset polttavat itsensä, he tekevät samoin. Näin voin päätellä, että myös heihin sattuu. Vastaavia yhtäläisyyksiä on lukemattomia. Yleisemmin, tiedän suoraan, että minulla on uskomuksia, tunteita, aistimuksia yms. Näin voin päätellä, näihin lukemattomiin yhtäläisyyksiin perustuen, että myös muilla ihmisillä on uskomuksia, tunteita, aistimuksia yms. Voin siis päätellä, että muilla ihmisillä on oma sisäinen elämänsä ja että se on samanlaista kuin minulla.[2]
Myöhemmin on katsottu, että tietoteoreettinen kysymys liittyy metafyysisiin ja käsitteellisiin kysymyksiin. Tämä ilmenee muun muassa tyyppi-identiteettiteoriaa (tyyppi-fysikalismi) ja filosofista behaviorismia tarkasteltaessa. Tyyppi-identiteettiteorian mukaan jonkun ihmisen voidaan tietää olevan jossain henkisessä tilassa silloin kun hänen voidaan havaita olevan jossakin fysikaalisessa (eli aivojen) tilassa. Näin vaikuttaa siltä, että voimme tietää melko helposti, että joku on jossakin henkisessä tilassa. Tällöin tietoteoreettinen ongelma on ratkaistu tekemällä mielen metafysiikkaa koskeva oletus. Behaviorismi puolestaan esittää henkisten käsitteidemme luonnetta koskevan väitteen, jonka mukaan henkisiä ilmiöitä koskevat väitteet voidaan analysoida käyttäytymistä koskeviksi väitteiksi. Tietyssä henkisessä tilassa (esimerkiksi kipu) oleminen tarkoittaa samaa kuin tietyllä tavalla käyttäytyminen. Näin behaviorismi ei näe eroa henkisten tilojen ja käyttäytymisen välillä, mikä poistaa ongelman.
Ongelmaa (tai ainakin sen ensimmäistä havaintoja koskevaa osaa) voidaan lähestyä myös biologisesti (ja jossain määrin materialistisesti). Tarkastellaan esimerkiksi silmää ja värin aistimista. Verkkokalvon valoa aistivat tappisolut, jotka reagoivat siihen osaan sähkömagneettisesta spektristä jota kutsutaan ”punaiseksi”, toimivat samalla tavalla eri henkilöillä, joten voimme odottaa muiden kokevan punaisen samalla tavalla. Tiedämme kuitenkin, että joiltakin ihmisiltä puuttuu osa (tai kaikki) tietyntyyppisistä tappisoluista, mikä aiheuttaa värisokeutta ja muita poikkeamia näköhavainnoissa. Vastaavasti erot esimerkiksi neuroneiden jakautumisessa ja tuojahaarakkeiden eli dendriittien yhteyksissä voivat saada aikaan sen, että sama ärsyke tuottaa erilaisen henkisen tilan. Eri tavalla aistivat ihmiset tottuvat kuitenkin kutsumaan erilaisia aistimuksia yhteisellä nimellä, esimerkiksi ”punainen”. Vastaavasti eri kulttuureissa elävillä ihmisillä on eri sanoja eri väreille, ja he sopivat muiden kulttuurien kanssa, mitä aallonpituuksia termi ”punainen” parhaiten kuvaa.
Eliminatiivinen materialismi kieltää mielen olemassaolon erillisenä entiteettinä kokonaan, mikä poistaisi myös vierassieluisuuden ongelman.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.