Velallinen

Velallinen on velkasuhteen osapuoli, jolla on oikeudellinen velvoite (velka) täyttää tietty varallisuusarvoinen suoritus toiselle osapuolelle eli velkojalle.^[1] Jos velallinen jättää suorituksen kokonaan täyttämättä tai täyttää sen virheellisesti, hänet voidaan velvoittaa korvaamaan velkojan kärsimä vahinko, suorittamaan puuttuva osuus tai myöntymään sopimuksen purkuun.^[2] Jos velallinen pahentaa maksukyvyttömyyttään ja näin vahingoittaa velkojan asemaa, hän syyllistyy velallisen epärehellisyydeksi nimitettyyn rikokseen. Velallisen petos on rikos, jossa velallinen pyrkii saamaan hyötyä antamalla vääriä tietoja. Velallisen vilpillisyydeksi nimitetään rikosta, jossa velallinen tekee petoksellisen teon ilman hyötymistarkoitusta.^[3] Velallisenkuulustelu on käräjäoikeudessa tapahtuva konkurssimenettelyn vaihe, jossa velallinen esittää näkemyksensä velkojan konkurssihakemukseen ja jossa hakemuksen kohtalo ratkaistaan.^[4] Konkurssivelallinen on oikeussubjekti, jonka kohdalla täyttyvät konkurssinedellytykset.^[5]

Yhteisvelalliset

Jos kaksi tai useampi henkilö, esimerkiksi puolisot, ottavat yhdessä velkaa, heitä kutsutaan yhteisvelallisiksi. Velkavastuu on tällöin lähtökohtaisesti yhteisvastuullista eli solidaarista. Velkoja voi vaatia koko velan maksua yhdeltäkin velalliselta.^[6]

Jos joku velallisista on maksanut velkaa omaa osuuttaan enemmän, hänelle syntyy takautumisoikeus. Sen perusteella hän voi vaatia muiden puolesta maksamaansa osuutta takaisin toisilta velallisilta.^[6]

Yhteisvelalliset vastaavat velasta kukin yhtä suurin osuuksin, jos muuta ei ole sovittu. Jos tasaosuuksista halutaan poiketa, on määräosaisvastuut mainittava velkakirjassa. Voidaan esimerkiksi sopia, että A vastaa 10 000 euron osuudesta ja B 20 000 euron osuudesta.^[6]

Lähteet

1. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, hakusanat velallinen ja velka.
2. Spectrum, WSOY 1976–1983, hakusana velkasuhteet, osa 13 sivu 208.
3. Suomalainen tietosanakirja, hakusanat velallisen epärehellisyys, velallisen petos ja velallisen vilpillisyys.
4. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palsta 831.
5. Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palsta 181.
6. Suojanen, Kalevi & Savolainen, Hanna: Opi oikeutta. Helsinki: KS-Kustannus Oy, 2013.