Vasili II
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Vasili II Sokea (ven. Василий II Васильевич Тёмный, Vasili II Vasiljevitš Tjomnyi); (10. maaliskuuta 1415 – 27. maaliskuuta 1462, Moskovan ruhtinaskunta) oli Moskovan suuriruhtinas vuosina 1425–1462.[1] Hänen kauttaan varjosti suuri sisällissota. Hänen pojastaan, Iivana III:sta tuli ensimmäinen koko Venäjän hallitsija.
| Vasili II | |
|---|---|
 | |
| Moskovan suuriruhtinas | |
| Valtakausi | 27. helmikuuta 1425 – 27. maaliskuuta 1462 |
| Edeltäjä | Vasili I |
| Seuraaja | Iivana III Suuri |
| Syntynyt |
10. maaliskuuta 1415 Moskova, Moskovan ruhtinaskunta |
| Kuollut |
27. maaliskuuta 1462 (47 vuotta) Moskova, Moskovan ruhtinaskunta |
| Puoliso | Maria Jaroslavna Borovskaja, Malojaroslavin ruhtinaan tytär |
| Lapset |
Iivana III Suuri Anna Andrej |
| Suku | Rurik |
| Isä | Vasili I |
| Äiti | prinsessa Sofia Liettualainen |
| Uskonto | ortodoksi |
Vasili oli isänsä Vasili I:n ja Sofian, Liettuan Vytautas Suuren tyttären Sofia Liettualaisen, vanhin poika. Hän nousi valtaistuimelle kymmenvuotiaana. Hänen isoisänsä Dimitri Donskoin nuorempi poika Juri, hallitsi Galitšin ruhtinaskuntaa pohjoisessa ja vaati Moskovaakin isänsä perintönä. Taistelua jatkoivat hänen poikansa Vasili Kosoi ja Dimitri Šemjaka.
Vytautasin kuollessa vuonna 1430 Juri Donskoi meni Kultaisen ordan kaanin puheille pyytämään Moskovan ruhtinaskunnan valtaistuinta. Kaani ei kuitenkaan tukenut häntä, joten Juri kokosi armeijan ja valtasi Moskovan. Vasili Vasiljevitš petettiin ja joutui vangituksi vuonna 1433. Tultuaan Moskovan suuriruhtinaaksi Juri armahti veljenpoikansa ja lähetti hänet hallitsemaan Kolomnaa. Siellä Vasili alkoi heti juonia setäänsä vastaan. Juri Donskoi luopui Moskovasta epävarman asemansa vuoksi ja pakeni kotikaupunkiinsa ja Vasili II palasi Moskovan hallitsijaksi.
Jurin vaateen suuriruhtinaskunnan kruunuun perivät hänen kaksi poikaansa Vasili Kosoi ja Dmitri Šemjaka. He voittivat Vasilin, joka haki turvapaikkaa Kultaisesta ordasta. Kun Juri Donskoi kuoli vuonna 1434, hänen pojistaan vanhempi Vasili Kosoi saapui Moskovaan ja valittiin suuriruhtinaaksi. Dmitri Šemjakalla oli omat suunnitelmansa ja hän liittoutui Vasili Vasiljevitšin kanssa veljeään vastaan. Yhdessä he karkottivat Vasili Kosoin Moskovasta vuonna 1435. Vasili Kosoi vangittiin ja sokaistiin, mikä teki hänet kelpaamattomaksi hallitsijaksi. Dmitri Šemjaka sai nuoremman veljensä Dmitri Krasnin kanssa palkkioksi Uglitšin ja Rževin.
Vasili II:n aikana Kultainen orda hajosi pienempiin kaanikuntiin. Vuonna 1439 Vasili joutui pakenemaan Kazanin kaani Olug Moxammatin piiritystä. Kuusi vuotta myöhemmin hän johti joukkonsa Kazania vastaan, mutta hävisi ja joutui vangiksi. Moskovalaiset joutuivat keräämään valtavat lunnaat, joita vastaan Vasili vapautettiin viisi kuukautta myöhemmin.
Tällä välin Moskova oli joutunut Dimitri Šemjakalle. Hän muisti veljensä kohtalon ja sokaisi serkkunsa Vasili II:n ja karkotti hänet Uglitšiin vuonna 1446. Tästä johtuu hänen lisänimensä Sokea. Koska Vasililla oli vielä kannattajia Moskovassa, Dimitri antoi hänelle elannoksi Vologdan. Tämä oli virhe, koska Vasili kokosi kannattajansa ja palasi Moskovaan.
Vasilin voitto serkkuaan vastaan tuli 1450-luvulla kun hän valtasi Galitšin ja myrkytti Dmitrin, jonka lapset pääsivät pakoon Liettuan suuriruhtinaskuntaan. Perimysriidat kuitenkin päättyivät.
Kun sota oli ohi Vasili II eliminoi lähes kaikki pienet Moskovan alaiset apanaasit ja vahvisti yksinvaltaansa. Tasavaltalaisesti hallitut kaupunkivaltiot Novgorod, Pihkova ja Vjatka joutuivat tunnustamaan hänen yliherruutensa.
Vuonna 1453 Konstantinopoli joutui turkkilaisten valloittamaksi ja patriarkka Isidor suostui tunnustamaan paavin ylivallan Firenzen kirkolliskokouksessa. Alistuminen paaville herätti kauhua ja Vasili hylkäsi päätöksen ja hänen määräyksellään piispa Joona nimitettiin vuonna 1448 Venäjän metropoliitaksi, mikä erotti Venäjän ortodoksisen kirkon Konstantinopolin patriarkaatista.
