Vasarapäähaikara (Scopus umbretta), aiemmalta nimeltään varjohaikara, on laajalle levinnyt afrikkalainen kosteikkolintu. Se on sukunsa (Scopus) ja heimonsa (Scopidae) ainoa laji. Perinteisesti vasarapäähaikara luetaan haikaralintuihin (Ciconiiformes), mutta nykyään se luokitellaan kuitenkin pelikaanilintujen (Pelecaniformes) lahkoon.
| Vasarapäähaikara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: |
Varjohaikarat Scopidae |
| Suku: | Scopus |
| Laji: | umbretta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Scopus umbretta |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö
Vasarapäähaikaran pituus on noin 56 cm ja paino 470 g. Sen pää on erikoisen muotoinen johtuen pitkähköstä tukevasta nokasta ja niskassa sojottavasta töyhdöstä. Sen höyhenpuku on tasaisen ruskea ja koivet sekä nokka mustat. Pyrstö on lyhyt, mutta siivet ovat leveät ja lintu on erinomainen liitolentäjä. Kaarrellessaan se ojentaa kaulansa suoraksi kuten esimerkiksi kattohaikara, mutta lentäessään se vetää kaulansa sisään kuten harmaahaikara.
Esiintyminen
Vasarapäähaikarat elävät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Madagaskarilla ja Arabian niemimaan lounaisrannikolla. Niiden esiintymisalueen pinta-ala on 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on suuruudeltaan 170 000–1 100 000 yksilöä.
Elinympäristö
Vasarapäähaikaran elinympäristöä ovat kaikenlaiset kosteikot, mukaan lukien riisipellot, teko- ja kastelualtaat, joet ja suot, sekä savanneilla että metsäseuduilla.
Lisääntyminen
Vasarapäähaikarat rakentavat huomattavan suuren risupesän puun latvaan, kallion laelle, joenpenkalle tai mutavallin päälle. Pesän halkaisija voi olla 1,5 metriä ja se koostuu tuhansista oksista, jotka emot muuraavat yhteen mudalla. Risukasan päälle rakennetaan mudasta seinät ja katto, ja itse pesämaljaan pääsee mudasta rakennetusta tunnelista, joka on 13–18 cm leveä ja jopa 60 cm pitkä. Pari voi rakentaa useita pesiä, jopa viisi, joista vain yhden ne ottavat käyttöön. Seuraavana vuonna ne rakentavat uudet pesät. Monet lintulajit käyttävät myöhemmin vasarapäähaikaran pesiä. Naaras munii 3–7 valkoista munaa, jotka pian tummuvat mudan värisiksi. Molemmat puolisot hautovat yhteensä 28–30 päivää ja poikaset jättävät pesän 44–50 päivän ikäisinä. Jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen ne käyvät siellä vielä yöpymässä.
Ravinto
Vasarapäähaikaran ruokavalio koostuu pääosin sammakkoeläimistä. Muita saaliseläimiä ovat kalat, hyönteiset, katkaravut ja pikkujyrsijät.
Erityistä
Lounais-Afrikan paikalliset asukkaat uskovat vasarapäähaikaralla olevan maagisia voimia. Linnun uskotaan kykenevän ennustamaan kuoleman näkemällä tuomitun henkilön kuvan vedenkalvolta tai putoavan tähden, pahan enteen, taivaalla hänen kotinsa yllä. Haikara lentää uhrin asumuksen yli raakkuen pitkällä valittavalla äänellä varoittaakseen kohtalosta.lähde?
Lähteet
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
