putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Valkoapila (Trifolium repens) on valkokukkainen apila. Se kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasian länsiosissa, mutta sitä viljellään muuallakin rehuksi suuren valkuaisainepitoisuutensa takia. Sitä käytetään myös nurmikkosekoituksissa, koska se kestää varsin hyvin tallaamista.[1]
| Valkoapila | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Apilat Trifolium |
| Laji: | repens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Trifolium repens |
|
| Katso myös | |
Valkoapilan kukkavarret kasvavat noin 5–10 cm pitkiksi. Niiden päässä on pallomainen, valkoinen tai hennon vaaleanpunertava halkaisijaltaan parisenttinen kukinto, joka tuoksuu makealle. Lehdet ovat 3–5 cm pitkän varren päässä ja muodostuvat yleensä kolmesta sydämen- tai kyynelenmuotoisesta lehdykästä. Poikkeuksellisesti lehdyköitä saattaa olla neljä tai useampiakin. Nelilehdykkäistä apilanlehteä (ns. neliapilaa) on pidetty hyvän onnen tuojana. Suomessa valkoapila kukkii kesä–elokuussa.[2] Valkoapila luokitellaan Suomessa muinaistulokkaaksi.
Valkoapila lisää maan typpipitoisuutta juuristossa elävien Rhizobium-suvun typpibakteerien avulla, kuten muutkin hernekasvit. [3]
Alsikeapila (Trifolium hybridum) on valkoapilan näköislaji.
Apilan kukkia voi käyttää ravinnoksi joko kuivattuna tai sellaisenaan. Pulavuosina sitä on yleisesti sekoitettu leipätaikinaan. Myös lehtiä voi käyttää esim. salaatteihin. [4] Kuivatuista kukinnoista valmistettua teetä on käytetty rohtona kihtiin ja verenvähyyteen. Erittäin vahvana tee aiheuttaa oksetusta.[5]
Valkoapila viihtyy Suomessa viljelyvyöhykkeillä 1–3. Valkoapilalle maan vesitalouden tulee olla kunnossa, sillä valkoapila on kuivuuden arka kasvi, joka ei kuitenkaan siedä myöskään liiallista vettä. Ojituksen on oltava kunnossa ja liian poudan arkoja kasvupaikkoja tulee välttää. Paras kasvupaikka on loiva rinne ja maalaji hikevä hieta. Maan pH:n tulee olla yli 5,5. [6]
Valkoapilaa käytetään laitumissa, koska sillä on hyvä tallauksenkesto- ja jälkikasvukyky rönsyilevän kasvutapansa vuoksi. Valkoapila menestyy säilörehunurmissakin. [6] Sen sadontuottokyky on kuitenkin matalampi kuin esimerkiksi puna-apila ja alsikeapilalla. Tästä syystä voi olla hyvä käyttää näitä tallausta kestämättömiä lajeja myös laitumissa lisäämään ensimmäisen vuoden satoa.[7]
Valkoapiloista on saatavilla muutamaa eri lajiketta. Lajikkeet Sonja ja Hebe soveltuvat molemmat viljelyvyöhykkeille 1–3.[8] Kylvömääräksi suositellaan seoksiin 1–3 kg/ha. Valkoapilan siemen ympättynä maksaa n. 13–15 €/kg.[9]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: tarkennus |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
