Valdemar nuorempi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Valdemar (III) nuorempi (tansk. Valdemar den Unge) ; (n. 1209 – 28. marraskuuta 1231) oli Tanskan nuorempi kuningas vuosina 1215–1231. [1][2][3]
Valdemar kuoli ennen isäänsä, eikä hän koskaan ollut itsenäinen hallitsija. Häntä kutsutaan joskus nimellä Valdemar III, esimerkiksi hänen hautakivessään lukee latinaksi: "Waldemar Tertius Rex Daniae, Filius Waldemari Secundi" ("Valdemar Kolmas, Tanskan kuningas, Valdemar Toisen poika"). Hallitsijanimeä Valdemar III käytetään yleisemmin myöhemmin eläneestä kuninkaasta, Valdemar III Slesvigiläisestä.
Suku
Valdemar oli Tanskan kuningas Valdemar II:n ja tämän ensimmäisen puolison Dagmar Böömiläisen vanhin poika ja isänsä kanssahallitsija. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat Böömin kuningas Ottokar I ja tämän ensimmäinen puoliso, kuningatar Adelheid von Meißen.[4][5][6]
Äiti, kuningatar Dagmar, kuoli toisen lapsensa synnytykseen vuonna 1212, jättäen miehensä leskeksi pienen pojan kanssa. Kuningatar oli ollut erittäin suosittu tanskalaisten keskuudessa hurskautensa vuoksi ja koska suhtatui ystävällisesti tavallisia ihmisiä kohtaan.[6]
Kuningas Valdemar avioitui uudelleen kaksi vuotta myöhemmin Portugalin infanta Berengarian kanssa. Avioliitosta Valdemar nuorempi sai neljä sisaruspuolta: Sofia, Eerik, Abel ja Kristoffer. Hänen uusi äitipuolensa, kaunis ja ylpeä nainen, oli epäsuosittu ja tanskalaisten halveksima eli Valdemarin äidin Dagmarin täysi vastakohta. Kun Berengaria kuoli synnytykseen vuonna 1221, kuningas Valdemar ei avioitunut enää uudelleen.[6]
Nuori kuningas
Tanskalaisten valtaherrojen kokouksessa, jonka kuningas Valdemar järjesti Samsøssä vuonna 1215, kaikki suostuivat vannomaan valan Valdemar Nuoremmalle. Pian tämän jälkeen, kun hänet valittiin Tanskan kuninkaaksi Viborgin tingissä eli käräjillä.[4][3] Tätä perinnettä oli käytetty alun perin Ranskan Kapetingien suvussa ja myöhemmin monissa Euroopan monarkioissa. Valdemarin Schleswigin herttuakunta siirtyi hänen nuoremmalle veljelleen Erikille.[5]
Suuren juhlan aikana Schleswigissä kesällä 1218, kun paikalla oli 15 piispaa ja kolme herttuaa, Valdemar voideltiin ja kruunattiin Tanskan nuoremmaksi kuninkaaksi.[3] Hän osallistui isänsä kanssa vuonna 1223 onnettomaan metsästykseen Lyøn saarella, jossa molemmat kuninkaat joutuivat Schwerinin kreivin Henrik I:n vangiksi ja Valdemar oli vangittuna pääsiäiseen 1226 asti.[7][3] Kreivi Henrik vaati Tanskaa luovuttamaan Holsteinissa 20 vuotta aiemmin valloitetun maan ja ryhtymään Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vasalliksi, vastineeksi vankien vapauttamisesta. Tanskan lähettiläät kieltäytyivät ehdoista, ja Tanska julisti sodan. Kuninkaiden ollessa vangittuina useimmat Saksan alueet irtautuivat Tanskasta ja tanskalaiset joukot lähetettiin pitämään heidät kurissa. Sota päättyi Albrekt von Orlamünden komennossa olleiden tanskalaisten joukkojen tappioon Möllnissä vuonna 1225. Vapautuksensa turvaamiseksi Valdemar II:n täytyi tunnustaa irtautuneet alueet Saksassa, maksaa 44 000 hopeamarkkaa, allekirjoittaa lupaus olla kostamatta kreivi Henrikille ja lähettää sen sijaan poikansa Erik vankeuteen.[4][5]
Avioliitto
Nuori kuningas avioitui 24. kesäkuuta 1229 Ribessä Portugalin kuninkaan Afonso II:n ja Kastilian prinsessan Urraca de Castillon vanhimman tyttären infanta Eleanorin (1211–1231) kanssa.[8] Tämä oli hänen äitipuolensa veljentytär.[3]
Naimakaupan oli järjestänyt Viborgin piispa Gunner, jota pariskunta rakasti kuin isäänsä. He olivat olleet naimisissa kaksi vuotta, kun kuningatar Eleanor kuoli 28. elokuuta 1231 synnytykseen. Lapsi kuoli myös pian.[8]
Kuolema
Vain kolme kuukautta myöhemmin Valdemar nuorempaa ammuttiin vahingossa jalkajousella 28. marraskuuta 1231 hänen metsästäessään Refsnæsissä lähellä Kalundborgia. Hän kuoli noin 21-vuotiaana samana päivänä.[2]
Perintö
Valdemar sai eläessään kiitosta lempeydestä ja ystävällisyydestä kaikkia kohtaan, ja hän oli erittäin suosittu. Latinankielinen elegia, jonka pappi on kirjoitti kuninkaiden vankeusaikana, käyttää hänestä korkeimpia ylistyssanoja. Hänen kuolemansa oli maalle valtava suru. Valdemar haudattiin Sankt Bendtin kirkkoon Ringstediin puolisonsa kuningatar Eleanorin viereen.[2][3] Hänen isänsä teki tämän jälkeen nuoremmasta velipuolesta Erikistä kruununperillisen. Kuningas Valdemar II kuoli kymmenen vuotta myöhemmin, ja hänen seuraajakseen tuli Eerik IV Plovpenning.[4][5]
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.