Vaihto-omaisuus

Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 10 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet. Lukeminen vaihto-omaisuudeksi tehdään käyttötarkoituksen eikä laadun mukaan.^[1]

Vaihto-omaisuus luetaan taseessa vaihtuviin vastaaviin. Kirjanpitoasetuksen 1:6 §:n mukaan^[2] vaihto-omaisuus jaetaan viiteen erään:

1. Aineet ja tarvikkeet
2. Keskeneräiset tuotteet
3. Valmiit tuotteet/tavarat
4. Muu vaihto-omaisuus
5. Ennakkomaksut

Katso myös

• Käyttöomaisuus

Lähteet

1. Vaihto-omaisuus
2. Kirjanpitoasetus 1:6 § (Arkistoitu – Internet Archive). Finlex.

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.