Urheiluvuosi 1954 käsittelee vuoden 1954 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Pikafaktoja Urheiluvuodet, Vuodet ...
Sulje
- Paddy DeMarco voitti ammattinyrkkeilyn kevyen sarjan maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton James Carterista 5.3. New Yorkissa mutta Carter nousi jo kolmannen kerran mestariksi voittamalla DeMarcon teknillisellä tyrmäyksellä 15. erässä 14.11. San Franciscossa.[9]
- Rocky Marciano puolusti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan aiempaa mestaria Ezzard Charlesia vastaan 17.6. ja 17.9. New Yorkissa. Ensimmäisessä ottelussa Marciano joutui tyytymään pistevoittoon mutta uusinnassa hän tyrmäsi Charlesin kahdeksannessa erässä.[10]
- Ranskalainen Robert Cohen voitti ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan Jimmy Carruthersilta avoimeksi jääneen maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton thaimaalaisesta Chamroen Songkitratista 18.9. Bangkokissa.[11]
- Johnny Saxton voitti ammattinyrkkeilyn välisarjan maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton kuubalaisesta Kid Gavilánista 20.10. Philadelphiassa.[12]
- Argentiinalainen Pascual Pérez voitti ammattinyrkkeilyn kärpässarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla japanilaisesta Yoshio Shiraista 26.11. Tokiossa.[13]
- Maailmanmestaruuskilpailut. Kisaohjelmaan otettiin mukaan miesten 30 kilometrin hiihto, ja aiempi 18 kilometrin kilpailu lyhennettiin 15 kilometriin. Kaksi vuotta aiemmin olympialaisissa ensiesiintymisensä tehneet naishiihtäjät kilpailivat 10 kilometrillä.Kahteen kultamitaliin ylsivät neuvostoliittolaiset Vladimir Kuzin ja Ljubov Kozyreva sekä Suomen Veikko Hakulinen, heistä Kuzin kahdella henkilökohtaisella matkalla. Matti Pietikäinen voitti ensimmäisenä suomalaisena mäkihypyn maailmanmestaruuden ja Norjan Sverre Stenersen voitti yhdistetyn.[16]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 25.–29.8. Bernissä, Sveitsissä. Kilpailuihin osallistui 28 maata ja 686 urheilijaa. Neuvostoliitto voitti 16 kultamitalia, muut maat yhteensä 19. Kaikkiaan mitaleille ylsi 15 maata. Kaksi henkilökohtaista kultamitalia voitti Länsi-Saksan Heinz Fütterer 100 ja 200 metrin juoksuissa. Neuvostoliittolainen pikajuoksija Irina Turova saavutti kaikkiaan kaksi kultamitalia ja yhden hopean.[27] Maailmanennätystä paransivat Neuvostoliiton Vladimir Kuts 5 000 metrin juoksussa (13.56,6) ja väliaikana myös kolmella maililla (13.27,4) sekä Neuvostoliiton Mihail Krivonosov moukarinheitossa (63,34). Uutena lajina virallisille ennätyslistoille otettiin 3 000 metrin estejuoksu ja Sándor Rozsnyóin voittoaika 8.49,6 kirjattiin lajin ensimmäiseksi viralliseksi maailmanennätykseksi.[27][28]
Viitteet
Lounasheimo, s. 286, 303, 697
Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 513. Otava, 1970.
Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 54, 56–57. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7