Ukkosenjohdatin

Ukkosenjohdatin on rakennusten suojana toimiva järjestelmä, jonka tehtävänä on johtaa salama maahan niin, että se ei aiheuta vahinkoa. Tavallinen ukkosenjohdatin on rakennusta ylemmäs kohoava metallinen piikki eli salamansieppain, johon on yhdistetty maahan johtavat kaapelit. Nämä on yhdistetty maassa olevaan rengasjohtoon ja tämä kauemmas tehtyyn maadoitukseen.

Ukkosenjohdatin katolla.

Salama etsii lyhimmän reitin maahan ja iskee salamasieppaimeen, josta sähkövirta johtuu kaapeleita pitkin maahan. Näin sähkövirta ei pääse kulkemaan rakennuksen osien läpi eikä aiheuta esimerkiksi palovaaraa. Järjestelmä muodostaa niin sanotun Faradayn häkin, joka estää salamaa tunkeutumasta häkin sisäpuolelle. Rengasjohto torjuu lisäksi maan kautta tulevat, esimerkiksi puun juurien ohjaamat jännitteet. Koko rakennelma kytketään sähkömaadoitukseen.^[1]

Historia

Benjamin Franklinin ”ukkoskoe”.

Uuden ajan ensimmäiset ukkosenjohdattimet rakensi 1700-luvulla yhdysvaltalainen keksijä Benjamin Franklin.^[2] Ukkosenjohdattimien käytöstä on kuitenkin viitteitä jo antiikin ajalta, jolloin egyptiläisiin ja minolaisiin temppeleihin rakennettiin metallisia mastoja, joiden tarkoituksena mahdollisesti oli vetää salamoita puoleensa.^[3]

Suomen ensimmäinen ukkosenjohdatin asennettiin Turun tuomiokirkkoon 1791.^[4][5]