Uimahypyt
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Uimahypyt on uintilaji, jossa erityiseltä telineeltä suoritetaan veteen tehtävä hyppy, joka arvostellaan. Kilpailuun kuuluu viisi tai kuusi hyppykierrosta. Uimahypyt on ollut lajina olympialaisissa vuodesta 1904 alkaen.
Uimahyppy vaatii koordinaatiokykyä, rytmitajua, rohkeutta, avaruudellista hahmotuskykyä sekä tyylikkyyttä.
Uimahypyt määritellään hypyn telineestä katsotun pyörintäsuunnan mukaan kuuteen hyppyryhmään. Kierre- ja vain kerroksilta suoritettavat käsinseisonnasta tehtävät hypyt muodostavat omat hyppyryhmänsä. Hyppyryhmät ovat:[1]
Hyppy voidaan suorittaa suorin vartaloin, taittaen, kerien tai vapaata suoritustapaa käyttäen:[1]
Jokaisella hypyllä on vaikeusaste. Vaikeusaste nousee hypyn vaikeutumisen mukaan. Vaikeusasteen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat volttien määrä, suorituskorkeus ja -tapa, kierteiden määrä, hyppyryhmä sekä luonnoton veteenmenosuunta, mikä merkitsee selkä veteen päin menoa ulos- ja taaksepäin hypyissä.[1]
Arvokilpailuissa uimahyppyjen tuomaripaneellissa on seitsemän tuomaria, muissa kisoissa tavallisesti viisi. Parihyppykilpailuissa tuomareita on yhdeksän. Tuomarit arvostelevat hypyn pistein puolen numeron tarkkuudella väliltä 0–10.[2] Tuomari antaa ponnistuksesta, ilmalennosta ja veteenmenosta enintään kolme pistettä kustakin. Kymmenennen pisteen tuomari antaa harkintansa mukaan. Hypyn lopullinen pistemäärä lasketaan poistamalla korkein ja alin tuomariarvosana ja kertomalla saatu arvosanojen summa hypyn vaikeusasteella.[3]
Asioita, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota, ovat vauhti, lentorata, korkeus, voltin pyöriminen, kierteen pyöriminen, nopeus, asento, pysäytys, esteettisyys, tyyli ja helppous.[2] Myös veteenmeno on tärkeä: sen onnistumisen merkki on se, että hypystä ei tule roiskeita.[3]
Uimahyppyjä hypätään ponnahduslaudalta ja vakailta kerrostasoilta. Miehille, naisille, tytöille ja pojille on omat kilpailusarjansa.[2]
Ponnahduslautakilpailussa käytettävien ponnahduslautojen korkeudet vedenpinnasta ovat 1 ja 3 metriä.[2] Miehet hyppäävät kuusi ja naiset viisi hyppyä ilman vaikeusasterajoitusta. Hyppyä ei toisteta, ellei hyppääjää ole häiritty hypyn aikana niin, että sen on katsottu selkeästi vaikuttavan hypyn laatuun.
Suorituspaikat ovat 5, 7,5 ja 10 metriä.[2] Miehet hyppäävät kerroskilpailussa kuusi ja naiset viisi hyppyä ilman vaikeusasterajoitusta. Poikkeuksena kaikissa kansainvälisen uimaliiton FINAn yleisen sarjan kilpailuissa sallitaan hypyt ainoastaan kymmenestä metristä.
Parihyppykilpailussa eli syncrohypyissä kaksi hyppääjä hyppää yhtä aikaa samalta korkeudelta.[2] Lajit ovat kolmen metrin ponnahduslauta sekä kerrokset. Kilpailussa arvostellaan suoritusten yhtäaikaisuus sekä kumpikin hyppy erikseen. Ainakin yhden hypyn pitää suuntautua eteenpäin, eikä sitä saa suorittaa ponnahduslaudalta paikallaan.
Parihypyissä miehet hyppäävät kolmen metrin ponnahduslaudalta ja kerroksilta kuusi ja naiset viisi hyppykierrosta. Kahdella kierroksista vaikeusaste on 2,0 hypystä riippumatta. Muilla kierroksilla ei ole vaikeusasterajoituksia.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
