uusikaupunkilainen koripalloseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Korihait (viralliselta nimeltään UU-Korihait, alkuperäiseltä nimeltään Uudenkaupungin Urheilijat, lyhennettynä UU) on uusikaupunkilainen koripalloseura, jonka edustusjoukkue pelaa Korisliigassa. Edustusjoukkueen lisäksi seuralla on myös juniori-, nais- ja ikämiestoimintaa. Joukkueen kotikenttä on Uusikaupunki Areena.
| Korihait | |||
|---|---|---|---|
 |
|||
| Liiga | Korisliiga | ||
| Perustettu | 1974 | ||
| Historia |
UU Koripallo (1974–1994) Korihait (1994–) |
||
| Areena | Uusikaupunki Areena | ||
| Kotipaikka | Uusikaupunki, Suomi | ||
| Värit |
valkoinen, punainen |
||
| Päävalmentaja | Ivan Ivanovic | ||
| Kapteeni | Bojan Sarcevic | ||
|
|||
| Kultaa | 1 (1990) | ||
| Hopeaa | 1 (1995) | ||
| Pronssia | 3 (1985, 1987, 1992) | ||
| Kotisivu | http://www.korihait.fi/ | ||
Seura on voittanut yhden Suomen mestaruuden, minkä lisäksi se on osallistunut lukuisia kertoja kansainvälisiin koripallosarjoihin. Suurimman osan menestyksistään seura on saavuttanut nimellä Uudenkaupungin Urheilijat. Uudenkaupungin Urheilijat meni konkurssiin vuonna 1994, minkä jälkeen seura jatkoi toimintaansa nimellä Korihait. Noustuaan pääsarjaan 1980-luvulla joukkue on pudonnut alemmalle sarjatasolle ainoastaan kolmeksi kaudeksi.[1]
Vuonna 1974 joukko koripallosta innostuneita nuoria miehiä tuli Heikki Walan puheille, joka oli tutustunut koripalloon kotipaikkakunnallaan Pieksämäellä. Ongelmana oli se, että Uudessakaupungissa ei ollut koripalloseuraa ja uuden seuran perustamista pidettiin liian työläänä. Apu löytyi kuitenkin omasta kaupungista, sillä Walalla oli yhteyksiä Uudenkaupungin Urheilijoiden johtokuntaan. Koripallo otettiinkin osaksi seuran lajivalikoimaa, ja samalla seuran junioritoiminta pyörähti käyntiin.[1] Vielä samana vuonna Kalannin urheilutalolla pelattiin Suomen koripallomaajoukkueen ottelu.[2]
Ensimmäisenä talvena juniorit eivät osallistuneet alueen sarjoihin, vaan pelasivat kuuden joukkueen kaupunkisarjan. Seuran miesten edustusjoukkue pelasi liiton alemmissa maakuntasarjoissa. Vuoden päästä Wala oli jo lähtemässä pois kaupungista, mutta hänet saatiin lopulta jäämään, koska Uudenkaupungin Autotehtaan ja telakan johtajat ajattelivat, että koripalloseura lisäisi kaupungin näkyvyyttä.[1]
Vuonna 1976 UU sai Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan pallolta seurafuusion myötä sarjapaikan maakuntasarjaan. Uudenkaupungin Urheilijoihin saatiin houkuteltua juuri hajonneesta Playboysista maajoukkuemiehet Paavo Koskivaara ja Heikki Tiainen. Miesten avustuksella nousu Suomisarjaan kävi helposti. Kun seura oli noussut Suomi-sarjaan, hankittiin joukkueeseen ensimmäinen ulkomaalainen vahvistus, Herbert Wright. Kovasta pompusta tunnetun amerikkalaispelaajan johdolla UU nousi jo koripallon I-divisioonaan.[3] Ensimmäinen ykkösdivisioonakausi sujui seuralta mainiosti, ja se pääsi aina SM-karsintoihin saakka. Ensimmäisessä osaottelussa joukkueen kantaviin voimiin kuulunut Wright kuitenkin loukkaantui, jolloin vastustajana ollut KTP pääsi helposti jatkoon Larry Poundsin johdolla.[1]
Seuraavalla kaudella UU sai lisää vahvistuksia, kun maajoukkuemiehet Jouko Heikkinen ja Eero Kerppo liittyivät joukkueeseen. Seura pääsi taas SM-karsintoihin, joissa vastassa oli jälleen kotkalaisjoukkue, tällä kertaa Peli-Karhut. UU:n tie korkeimmalle sarjatasolle ei vieläkään auennut, sillä Peli-Karhut voitti ratkaisevan ottelun pisteellä. Kolmantena ykkösdivisioonakautena seuran toiminnanjohtaja Heikki Wala onnistui saamaan joukkueeseen Tapio Stenin. Kauden aikana Uudenkaupungin Urheilijat hävisi vain kaksi ottelua ja voitti 41 kertaa. Toinenkin häviö tuli Suomen cupin välierässä Torpan Poikia vastaan. SM-karsinnoissa vastaan asettui Äänekosken Huima, jolle UU oli hävinnyt kauden aikana kerran. Tällä kertaa UU kuitenkin voitti otteluparin voitoin 2–0 ja nousi ensimmäistä kertaa historiassaan SM-sarjaan.[1]
Ensimmäinen Mestaruussarjapeli pelattiin 17. lokakuuta 1981 KTP:tä vastaan Kotkassa. Ottelu päättyi kuitenkin harmittavaan kolmen pisteen tappioon. Ensimmäinen voitto pääsarjassa saavutettiin kuitenkin heti seuraavana päivänä, jolloin Tampereen Pyrintö kaatui kotiottelussa.[1]
Pian nousunsa jälkeen UU vakiinnutti asemansa Suomen koripalloelämässä. Ensimmäistä kertaa joukkue selviytyi pudotuspeleihin kuitenkin vasta vuonna 1985. Puolivälierissä UU voitti Tampereen Pyrinnön selvästi otteluvoitoin 2–0. Välierissä voittokulku kuitenkin katkesi, kun KTP voitti seuran otteluvoitoin 3–1. Pronssia UU voitti lopulta Torpan Poikia vastaan käydyssä ottelusarjassa.[1][4]
UU pääsi myös pelaamaan Mestarien-cupia. Kaudella 1985–1986 joukkue sai vastaansa Saksan suurseuran DTV Charlottenburgin. Vielä tällöin Charlottenburg oli parempi, mutta vuotta myöhemmin UU voitti seurojen mittelön.[1] Vuonna 1986 joukkue voitti ensimmäistä kertaa historiassaan koripallon Suomen Cupin.[5] Tämän ansiosta joukkue pääsi Euroopan toiseksi korkeimpaan seurajoukkueiden sarjaan Euroopan Cup voittajien Cupin kaudeksi 1987–1988. Pohitullissa vierailikin CSP Limoges, joka voitti UU:n selvästi Ranskan koripallomaajoukkueen takamiehen Richard Dacouryn johdolla.[1] Vuonna 1988 UU palasi taas Suomessa voittokantaan voittaen Suomen Cupin.[6] Vuonna 1989 UU teki pitkän turnausmatkan Yhdysvaltoihin. Matkan aikana joukkue pelasi kehityksen kannalta tärkeitä pelejä ammattilaisjoukkueita vastaan.[7] Kaudella 1989–1990 UU oli lähellä päästä Euroopan Cupissa kahdentoista parhaan joukkoon. Kotiottelunsa israelilaista Maccabia vastaan joukkue hävisi viime sekunnin kolmen pisteen heitolla, jonka ansiosta Maccabi pääsi jatkoon.[8]
| Kausittaiset sijoitukset SM-sarjassa[9][10] | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 0–1 | 1–2 | 2–3 | 3–4 | 4–5 | 5–6 | 6–7 | 7–8 | 8–9 | 9–0 | |
| 1980 | – | 8.[11] | 7.[12] | 7.[13] | 3. | 4. | 3. | 4. | 5. | 1. |
| 1990 | 4. | 3. | 4. | 11. | 2. | 9. | 10. | 10. | 12. | 13. |
| 2000 | 5. | 13. | – | 11. | 12. | 7. | 11. | 6. | 6. | 6. |
| 2010 | 4. | 10. | 9. | 12. | – | – | 10. | 10. | 10. | 12. |
| 2020 | 12. | 11. | 11. | 5. | ||||||
Vuonna 1990 tuli joukkueen odottama SM-kulta. Tälläkin kertaa vastassa oli KTP, ja ratkaisevassa loppuottelussa UU voitti kotkalaiset luvuin 108–102. Loppuottelua seurasi tuolloin paikan päällä eri arvioiden mukaan 2000–2500 ihmistä.[8]. Joukkue pääsi myös Mestarien-cupiin, jossa vastustajaksi arvottiin Aris Thessaloniki BC, joka voitti UU:n selkeästi Nikos Galisin, Brad Sellersin ja Panagiotis Giannakisin johtamana. Kaudella 1991–1992 UU selviytyi uudestaan Mestarien-cupiin, jossa sen tie katkesi ensimmäisellä kierroksella Paris Basket Racingiin. Kotiottelun UU hävisi ainoastaan kymmenellä pisteellä[14] ja vieraspelin yhdeksällä pisteellä.[15] SM-pronssia joukkue voitti vuonna 1992. Kaudella 1992–1993 UU oli taas mukana Mestarien-cupissa, mutta myös tällä kertaa joukkue tippui ensimmäisellä kierroksella. UU sai vastaan ukrainalainen SC Spartakin, jota vastaan se hävisi ensimmäisen pelin luvuin 95–91.[16] Toisen pelin UU voitti lukemin 83–81, mutta ukrainalaisjoukkue pääsi jatkoon paremman korisuhteen turvin.[17]
Kaudella 1993–1994 UU pelasi Euroopan Cup voittajien Cupissa viimeistä kertaa. Kolmannella karsintakierroksella UU:n vastustajaksi tuli ranskalainen Cholet Basket, jonka pelaajiin kuului muun muassa Antoine Rigaudeau. Joukkue hävisi ensimmäisen pelin selvästi luvuin 70–99, jolloin mahdollisuudet jatkopaikasta vaikuttivat heikoilta.[18] Toinen peli vieraskentällä oli tiukempi, mutta UU hävisi sen silti yhdellätoista pisteellä.[19] 1990–luvun alun lama oli ollut seuralle kova isku, ja UU:n taloudellinen tilanne oli vaikea. Vuonna 1993 aloitettiin toimet, joilla pyrittiin pitämään huippukoripallo Uudessakaupungissa. Vielä saman vuoden joulukuussa perustettiin koripalloon erikoistunut seura UU-Korihait ry. Vuoden 1994 alussa UU:n toiminta suunniteltiin siirrettäväksi kokonaisuudessaan uuden seuran piiriin juniorijoukkueet mukaan lukien.[20] Myöhemmin samana vuonna UU anoi sarjapaikan siirtämistä uudelle koripalloseuralle. Lupa myönnettiin ja UU hakeutui konkursiin.[21]
Heti vuonna 1995 Korihait lähti hakemaan uutta SM-mitalia. Seura etenikin aina loppuotteluun saakka. Välierissä se kaatoi muun muassa sarjan ennakkosuosikkeihin kuuluneen ToPon otteluvoitoin 3–0, jolloin Kouvojen ajateltiin olevan helppo vastus Korihaille. Korihait aloittikin loppuottelusarjan vierasvoitolla, jolloin se sai itselleen kotiedun. Seuraavat ottelu Kouvot vei kuitenkin nimiinsä, jolloin Korihait joutui tyytymään SM-hopeaan.[1]
Viimeisen kerran Korihait pelasi Korać cupissa kaudella 1997–1998, jolloin se sai vastaan ruotsalaisen Astra Basketin. Korihait hävisi ensimmäisen kotipelin luvuin 80–83[22] ja toisen pelin 93–79, jolloin joukkue putosi taas kerran pois kisasta.[23]
Kaudella 1999–2000 Korihait joutui liigakarsintaan, joiden kautta se putosi I-divisioonaan. Seuran onni oli Piilosetin ja Torpan Poikien talousongelmat, joiden takia seurat pudotettiin pääsarjasta ja Korihait nousi takaisin pääsarjaan.[24]
Kaudella 2000-2001 Korihait sijoittui runkosarjassa viidenneksi. Seuraavalla kaudella uusi valmentaja Jukka Mantere pudotti kaikki edelliskauden ottelut pelanneen Olli Kekkosen joukkueen kokoonpanosta. Muutoin pelaava kokoonpano oli täysin sama kuin kaudella 2000-2001. Kauden 2001–2002 päätteeksi seura putosi I-divisioonaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1981.[6] Joukkueen päävalmentajaksi hankittiin entinen korikuningas Gerald Lee Sr., ja tavoitteeksi ilmoitettiin nousu takaisin pääsarjaan.[25] Uusi päävalmentaja antoikin paljon vastuuta seuran nuorille junioreille, jotka kiittivät ja nostivat seuran takaisin pääsarjaan. Kauden aikana joukkue hävisi ainoastaan kahdesti ja aloitti kahdeksantoista ottelun mittaisen voittoputken.[26]
Jatko pääsarjassa ei kuitenkaan ollut helppoa. Kaudella 2004–2005 Korihait joutui liigakarsintaan oltuaan runkosarjan toiseksi viimeinen. Karsintaan mennessä Korihailla oli onnea, sillä liigakarsinnoissa ei saanut olla yhdysvaltalaisia pelaajia, mutta EU-pelaajat olivat sallittuja. Korihailla olikin kaksi eurooppalaista pelaajaa kun taas Salon Vilppaalla oli kaksi yhdysvaltalaispelaajaa.[27] Kuudesta karsintapelistä Korihait voitti viisi, jolloin se varmisti paikkansa pääsarjassa.[28]
Kaudeksi 2006–2007 Korihait palkkasi seuraan bosnialaisen Zlatan Présicin. Valmentajan englanninkieli oli kuitenkin niin huono, ettei kommunikaatio toiminut seuran jäsenten välillä. Tämä johti päävalmentajan vapauttamiseen.[29] Uudeksi valmentajaksi palkattiin pian Ilpo Rantanen, joka erosi kuitenkin tammikuussa 2007.[30] Korihaiden onneksi Jyri Lehtonen lopetteli ammattilaisuraansa selkäongelmien takia ja pian Lehtonen teki Korihaiden kanssa loppukauden kattavan sopimuksen.[31] Korisliigassa Korihait joutui alkukauden tahmeuden takia taas liigakarsintaan. Sen Korihait suoritti kunnialla voittamalla kuudesta ottelusta viisi, jolloin seura varmisti paikkansa pääsarjassa.[32]
Kaudella 2007–2008 Korihait eteni vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui Kouvot. Kouvoja pidettiin Korihaiden kannalta pahimpana mahdollisena vastustajana, ja Kouvot voittikin puolivälierät voitoin 3–0. Korihait teki kolmessa ottelussa keskimäärin ainoastaan 57 pistettä, jolloin joukkueen kausi oli ohi.[33] Kaudella 2008–2009 Korihait oli runkosarjan viides ja sai pudotuspeleissä vastaansa Namika Lahden. Korihait onnistui voittamaan Lahden kerran kotonaan, mutta otteluparin voitot menivät Lahdelle luvuin 3–1. Kolme vuotta aiemmin tavoitteeksi asetettu mestaruus ei siis toteutunut.[34] Positiivista oli se, että Korihait oli ainoa joukkue, joka pystyi voittamaan Lahden pudotuspeleissä.[35] Seuraavalla kaudella joukkue pääsi jälleen pudotuspeleihin sijoituttuaan runkosarjan kuudenneksi.[36] Pudotuspeleissä Korihait sai vastaansa Torpan Pojat, jolle se hävisi suoraan voitoin 3–0.[37]
Päävalmentajana toimineen Lehtosen sopimusta oli jäljellä vielä kauden verran seuran kanssa, mutta osapuolet päättivät purkaa sopimuksen.[38] Sen sijaan päävalmentajaksi siirrettiin seurajohtajana toimiva Tom Westerholm.[39] Korihait selviytyi ensimmäistä kertaa välieriin kuuteentoista vuoteen, mutta hävisi pronssiottelun KTP:lle. Kauden jälkeen joukkueen kapteeni, Jussi Kumpulainen, lopetti pääsarjauransa.[40]
Kausi 2011–2012 meni Korihaiden osalta alakanttiin lähinnä ulkomaalaisvahvistuksien vaihtoihin ja loukkaantumisiin. Loppusijoitus oli 10. Kaudella 2012–2013 Korihaihin palkattiin Jarmo Laitinen valmentajaksi Tom Westerholmin siirryttyä Suomen Koripalloliiton palvelukseen.[41] Korihait hankki ulkomaalaisvahvistuksiksi entiset NBA-pelurit Chris Taftin ja Daniel Hortonin, jotka joutuivat lähtemään joukkueesta kesken kauden loukkaantumisten vuoksi. Kauden päätteeksi loukkaantumisista kärsinyt joukkue sijoittui sarjan yhdeksänneksi. Keväällä 2013 Korihaihin päätettiin palkata päätoiminen toiminnanjohtaja. Tehtävään valittiin monissa tehtävissä uusikaupunkilaisen koripallon saralla toiminut Ville Vuorinen.[42] Kaudeksi 2013–2014 Korihait hankki uudeksi valmentajakseen Ari Mikkolan.[43] Hänet vapautettiin kuitenkin tehtävistään joulukuussa 2013, jonka jälkeen valmennusvastuu siirtyi Petri Helmiselle ja Ville Vuoriselle.[44] Kauden päätteeksi seura putosi pääsarjasta.[45]
Kesällä 2014 Korihait palkkasi uudeksi päävalmentajakseen Jarno Nikulan.[46] Keväällä 2016 Korihait nousi takaisin Korisliigaan kahden vuoden tauon jälkeen.[47] Syksyllä 2017 Korihait rikkoi 600. voiton rajapyykin SM-sarjassa.[48] Korihait oli kautta aikojen seitsemäs joukkue, joka on voittanut SM-sarjassa 600 ottelua. Kauden 2017-18 aikana päävalmentaja Nikula erosi tehtävistään.[49] Nikulan tilalle seura palkkasi aikaisemmin Bisonsissa Suomen mestaruuden voittaneen Damion Dantzlerin.[50] Dantzler onnistui pitämään Korihait Korisliigassa voittosuhteella 7/33. Toukokuussa 2018 Korihait ilmoitti tehneensä jatkosopimuksen Dantzlerin kanssa.[51]
Tammikuussa 2019 Korihait ilmoitti purkaneensa Dantzlerin sopimuksen, kun sen solmimisesta yli kulunut vain vähän yli vuosi. Samalla Korihait ilmoitti tehneensä valmentajasopimuksen portugalilaisen Pedro Monteiron kanssa.[52] Korihait voitti kauden 2018–2019 aikana yhdeksän ottelua ja jäi sarjassa toiseksi viimeiseksi.
Kauden 2018–2019 jälkeen Korihait aloitti projektin, jonka tavoitteena on nousta Korisliigan kärkisijoille vuoteen 2024 mennessä.[53] Kaudeksi 2019–2020 Korihait palkkasi päävalmentajakseen espanjalaisen Jordi Justen.[54] 12 hävityn ottelun jälkeen Korihait kuitenkin irtisanoi Justeen ja tilalle tuli apauvalmentajana toiminut Jarno Nikula.[55] Nikula onnistui luotsaamaan Korihait seitsemään voittoon, mikä riitti runkosarjan viimeiseen sijaan ja suoraan putoamiseen I-divisioonaan. Koronaviruksen johdosta kausi kuitenkin keskeytettiin, jonka johdosta Korihait voi hakea Korisliiga-paikkaa myös kaudelle 2020–2021, koska Korihailla oli vielä teoreettinen mahdollisuus säilyä sarjassa.[56][57]
Kausi 2020–2021 päättyi Nikulan komennossa runkosarjan viimeiselle sijalle, mutta koronapandemian takia Korisliigasta ei kauden päätteeksi putoa yksikään seura urheilullisin perustein.[58]
Kausi 2020–2021 päättyi Nikulan komennossa runkosarjan viimeiselle sijalle, mutta koronapandemian takia Korisliigasta ei kauden päätteeksi pudonnut yksikään seura urheilullisin perustein. Seuraavaksi kaudeksi seura sai miellyttävän paluumuuttajan, kun Bojan Sarcevic palasi kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin haipaitaan.[59] Odotukset kauteen lähdettäessä olivat edelliskausia korkeammalla, mutta todellisuus iski vasten kasvoja talven pimeydessä. Korihait voitti 20 ensimmäisestä ottelusta vain kaksi, ja joukkue vahvasti matkalla kohti putoamista sarjasta.
Nikulan toinen jakso Korihaiden päävalmentajana päättyi helmikuussa, kun Nikula päätti jäädä sivuun päävalmentajan tehtävistä. Päävalmentajaksi nostettiin apuvalmentaja Teemu Turunen.[60] Vaihdoksen jälkeen Korihait alkoi hivuttautumaan peli kerralta lähemmäksi sarjassa toiseksi viimeisenä ollutta Bisonsia. Kauden viimeisessä ottelussa ratkesi Korisliigasta putoaja, sillä ottelussa kohtasivat juuri Bisons ja Korihait. Haiparvi oli otteluun lähdettäessä yhden voiton jäljessä, mutta keskinäisten pelien turvin Korihait nousisi tasapisteissä Bisonsin edelle. Yli 200 ukilaisfanin kannustuksen siivittämänä Korihait säilytti paikkansa Korisliigassa.[61] Kauteen mahtui myös suru-uutinen, kun koripallovaikuttaja Heikki Wala menehtyi marraskuussa 2021.[62]
Korihait pelaa ottelunsa Uusikaupunki Areenalla. Halli on rakennettu täysmittaiseksi 1980-luvulla, ja sen katsojakapasiteetti on 1507 henkeä. Areenan yleisöennätys on 2 500, joka on vuodelta 1990. Viimeksi hallia remontoitiin kesällä 2009, minkä jälkeen katsojia mahtui halliin hieman enemmän.[63]
Vuoteen 1981 saakka seuran edustusjoukkue pelasi pelinsä Kalannissa sijaitsevassa Kalannin Urheilutalossa, jonka katsojakapasiteetti on huomattavasti pienempi.[1]
| Kausi | Edustusjoukkueen budjetti[10][64][65][66] |
|---|---|
| 2002–03 | 160 467 € |
| 2003–04 | 150 000 € |
| 2004–05 | 168 000 € |
| 2005–06 | 168 000 € |
| 2006–07 | 283 000 € |
| 2007–08 | 330 000 € |
| 2008–09 | 330 000 € |
| 2009–10 | 290 000 € |
| 2010–11 | 256 000 € |
| 2011–12 | 265 000 € |
| 2012–13 | 300 000 € |
| 2013–14 | 300 000 € |
| 2016–17 | 390 000 € |
| 2017–18 | 400 000 € |
| 2018–19 | 350 000 € |
| 2019–20 | 350 000 € |
| 2020–21 | 319 000 € |
| 2021–22 | 330 000 € |
| 2022–23 | 378 500 € |
| 2023–24 | 353 500 € |
| 2024–25 | 345 000 € |
Ensimmäisen Suomen mestaruuden jälkeen seuran rahavaikeudet alkoivat kasaantua. Tämä johti Uudenkaupungin Urheilijoiden koripallotoiminnan alasajoon.
Vuodesta 1994 asti Korihait on ollut rekisteröity yhdistys.[67] Seuran kannalta pienellä paikkakunnalla sijainti on sekä hyvä että huono asia: pelaamista pääsarjatasolla pidetään velvollisuutena, mutta resurssien määrä on rajattu.[68] Vuosina 2007–2009 monet suomalaiset koripallojoukkueet kärsivät huonosta taloustilaneesta, mutta Korihait on onnistunut pitämään taloutensa kunnossa. Seura onkin sanonut, että taloutta ei riskeerata menestyksen takia.[69]
Kaudella 2008–2009 Korihaiden manageri Tom Westerholm ilmoitti, että Korihailla on velkaa muutamia tuhansia euroja, mutta talous on kuitenkin hyvin hallinnassa.[68] Kesken kauden 2015-2016 Korihait ilmoitti suurista talousongelmista, mutta seura sai taloutensa kuiville ks. kauden kuluessa.[70][71]
Korihaiden kakkosjoukkue pelasi II-divisioonassa. Seuran kakkosjoukkue perustettiin vuonna 2009, jolloin se sai Rauma Basketin paikan II-divisioonasta. Syy siirtoon oli se, että Rauma kärsi pelaajapulasta ja Korihailla oli paljon yli-ikäisiä nuoria pelaajia. Kakkosjoukkueen nimeksi otettiin kirjainyhdistelmä UU, jota on viimeksi käytetty vuonna 1999. Tällä eleellä haluttiin kunnioittaa seuran koripallohistoriaa.[72]
Kaudeksi 2016-2017 Korihait herätti uudestaan kakkosjoukkueen henkiin nimellä Korihait 2, joka pelasi läntisen alueen III-divisioonaa.[73] Kaudella 2017-2018 Joukkueessa pelasi mm. entiset Korisliiga-pelaajat Mikko Jalonen ja Heikki Saaristo sekä edustusjoukkueen junioripelaajat.[74] Korihait 2 voitti läntisen alueen III-divisioonan voittosuhteella 17/1.[75] Kaudeksi 2018–2019 Korihait 2 nousi läntisen alueen II-divisioonaan. Joukkue jatkoi voittokulkuaan voittamalla tämänkin sarjan voittosuhteella 17/3. Korihait 2:lla olisi ollut mahdollisuus karsia paikasta miesten I-divisioona B:hen, mutta joukkue ei sitä halunnut vedoten harrastuspelailuun.
Kun vuonna 1993 alettiin valmistautua uuden seuran tuloon, järjesti UU kannattajilleen nimeämiskilpailun. Uudenkaupungin merellisen sijainnin takia suurin osa ehdotuksista liittyi jollakin tapaa mereen, minkä lisäksi nimiehdotukset olivat englanninkielisiä. Kesäkuussa 1993 seuran johtokunnan kokouksessa ehdotuksia käytiin läpi, jolloin yksi nimiehdotus nousi esille. Se oli Walan pojan ehdotus, joka oli hahmotellut logoksi palloa ja haita. Tästä johdettiin sana Korihait. Kaudella 1993–1994 käytettiinkin jo uutta logoa pelipaidoissa, vaikka siirtymä uuteen seuraan tapahtui vasta vuoden päästä.[20]
Vuonna 2011 Korihaiden peliasuun tuli uusi nimilogo. Vuoden 2012 puolella nimilogo sai seurakseen myös uuden tunnuksen, kun joukkueen uusi ilme julkistettiin 30.4.2012. Uusi logo astui seuran viralliseksi tunnukseksi toukokuun 1. päivästä alkaen. Uuden logon suunnitteli ja piirsi Atte Uotila. Vuonna 2016 Korihait päivitti seuran ilmeen kelta-mustaksi.[76] Myös vuonna 2012 luodun logon värit muutettiin uuden ilmeen mukaiseksi. Vuonna 2019 seuran ilme palautettiin jälleen viininpunaiseksi.[77]
Korihaiden entisen valmentajan Jyri Lehtosen mukaan Pohitulli on ollut aina kova paikka vastustajalle.[78] Vuodesta 1981 lähtien, kun Korihait on pelannut pelinsä Pohitullissa, jokaisessa ottelussa on ollut vähintään 600 katsojaa aina 2010-luvulle asti. Vaikka kannatus on yleensä ollut vastustajaakin kohtaan kohteliasta, niin ylilyöntejä on myös sattunut. Muun muassa vuonna 1982 yleisö ärtyi tuomarien ajettua UU:n valmentajan Paavo Koskivaaran kentältä niin, että heti pelin loputtua yleisö ryntäsi kentälle. Tuomaripari jouduttiin viemään kaupungista pois poliisisaattueessa, koska yleisö kävi vielä pelin jälkeenkin kuumana. 1990–luvun vaihteessa Korihaiden ja KTP:n kannattajien välillä oli usein myös havaittavissa pieniä erimielisyyksiä, minkä takia peleissä oli yleensä poliisipartio.[1]
Kaudella 2008–2009 Korihait ylitti tuhannen pääsarjapelin rajan.[79] Samalla kaudella seura ylitti myös 500 voitetun pelin rajapyykin pelissä Namika Lahtea vastaan.[80] Suomen pääsarjan maratontaulukossa seura on seitsemännellä sijalla. Kauden 2023–2024 lopussa seura oli pelannut 1542 ottelua pääsarjassa, joista 664 oli päättynyt voittoon. Seuran voittoprosentti on täten 43,1.[81]
Toiseksi korkeimman sarjatason maratontaulukossa Korihait on sijalla 11. Seura on pelannut sarjassa kuusi kautta, joiden aikana se on pelannut 177 ottelua. Näistä voittoon on päättynyt 147, jolloin voittoprosentti on 83,1. Muista toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneista edelleen toimivista joukkueista ainoastaan KTP:llä on korkeampi voittoprosentti. Kotkalaisjoukkueen prosenttilukema on 100.[82]
| Sarjataso | Sijoitus | Kaudet | Ottelut | Voitot | Tasapelit | Häviöt | Tehd. korit | Pääst. korit | Koriero | Voitto% |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | 7. | 41 | 1545 | 667 | 0 | 878 | 135 154 | 139 942 | −4788 | 43,2 |
| 2. | 11. | 6 | 177 | 147 | – | 30 | 19 028 | 16 083 | 2945 | 83,1 |
| UU-Korihait 2024–2025 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Pelaajat | Valmentajat | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kokoonpano päivitetty 4. marraskuuta 2024 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
| Nro | Pelaaja | Saavutukset |
|---|---|---|
| 12 | Gerald Lee Sr. | Suomen koripallon Hall of Fame-valinta 2010
Kaikkien aikojen paras pistemies SM-sarjan runkosarjassa (12 554) Kaikkien aikojen paras riistäjä SM-sarjan runkosarjassa (1 145) Eniten otteluja Korihaiden/UU:n seurahistoriassa (508) Eniten pisteitä Korihaiden/UU:n seurahistoriassa (10 415) Pelaajana edustusjoukkueessa 1984-97 Edustusjoukkueen valmentajana (2002-04, 2007-08, 2016-17) |
| 15 | Erkki Saaristo | Suomen koripallon Hall of Fame-valinta 2020
Korihaiden/UU:n seurahistorian toiseksi paras pistemies (5 596) Kuudenneksi eniten pelattuja pelejä Korihaissa/UU:ssa (376) Pitkäaikainen kapteeni Pelaajana edustusjoukkueessa 1982-92 Edustusjoukkueen valmentajana 2000-01, 2001-02 |
Lähde[83]
Korisliigan vuoden ulkomaalaisvahvistus
Korisliigan vuoden kehittynein pelaaja
Korisliigan paras kuudes pelaaja
Korisliigan vapaaheittopalkinto
Korihaiden seurahistorian päätilastokategorioiden kymmenen parasta miesten SM-sarjan runkosarjassa[84]
Lihavoidut pelaajat pelaavat Korihaissa kaudella 2024–2025.
Tilastot päivitetty 8.10.2024.
|
|
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
